Keltaisen Kostajan kesäkausi kaksituhattakaksikymmentäkolme korkattuna.
Tässä hän matkalla kotikotoolta omaan kotiin, kera äitikarhun mukaan pakkaamien ruokien. Kaalilaatikkoa ja neljä kasvispihviä. Niistä saa jo erinomaisen aterian.
Tähän kuvaan on oikeastaan tämä viikko nivoutunut. Vihreää ja keltaista. Samaan aikaan toivoo, että olisi jo loma ja toisaalta taas haluaisi pysäyttää ajan tähän, kun kaikki on vielä edessä.
Sama juttu joka toukokuu.
Kevään aikana ollaan otettu tavaksi käydä mahdollisuuksien mukaan iltakävelyillä. Yleensä metsässä, ainakin sen jälkeen kun metsät alkoi olla kävelykunnossa.
Tällä viikolla alkoi tuntea itsensä jo ylipukeutuneeksi takissa, kun vastaan tuli ihmisiä shortseissa ja t-paidassa. Mutta parempi överit kuin vajarit, myös vaatetuksessa. Etenkin kun mielestäni 20 astetta ei lopulta ole kovinkaan lämmin.
Metsästä löytyi kaatunut puu (metsässä puita, kuinka yllättävää) ja iskin kameran poikkiksen käteen käskien kuvata. Sen jälkeen tarjouduin ottamaan hänestä samanlaiset kuvat, mutta hän kohteliaasti kieltäytyi. En ymmärrä miksi.
Eletään toukokuun kolmattatoista päivää, joten on varmasti aivan hyvä hetki palata helmi-maaliskuun vaihteen Lontooseen (vai Lontoohon?). Joka oli muuten hyvä reissu. Aikaa oli ruhtinaalliset lähes kuusi päivää – lauantaiaamusta torstai-iltapäivään – ja siinä ajassa ehti vaikka mitä. Ainakin enemmän kuin aiemmilla Lontoo-vierailuilla, joista ensimmäinen oli varsinainen shoppailureissu ja toinen taasen melko ratanen reissu. Nyt oli jotain siltä väliltä: shoppailu tapahtui lähinnä Platform 9¾ shopissa ja radalla olemista häiritsi klo 23 sulkevat pubit. Ihme ja kumma tämä ei liioin häirinnyt; järkevänä pysynyt unirytmi oli mukava hopeareunus.
PARHAAT
Warner Bros Harry Potter Studio Tour. Tää oli älytön. Kun varattiin matkat Lontooseen, heitin vähän kokeillen poikkikselle, että olisko studiokierros mittään. Sain vihreää valoa ja hetken vielä jaagailtuani ostin meille liput kuljetuksineen. En ole mikään leffojen suurin fani, mutta se johtuu lähinnä (leffojen 3-8) kehnoista käsikirjoituksista ja paikoin saman tasoisesta castauksesta, mutta visuaalisesti leffat on hienoja. Ja studio ei tuottanut pettymystä. Paljon oli katseltavaa ja sen vastapainoksi pääsi myös itse hypistelemään asioita, mm. vetämään Alruunan mullasta ja taikomaan luudanvarren nousemaan maasta käteen sanomalla ”up”. Pääsi kokemaan kielletyn metsän puiden latvoista laskeutuvat Akromantellat (ei ollut suosikkiosuuteni), Viistokujan ja Irvetan lohikäärmeen. Aikaa meillä oli neljä tuntia ja itse kiertämiseen meni noin kolme. Jos olisi jäänyt lueskelemaan kaikesta kaikki, niin olisi varmasti mennyt aamusta iltaan.
Ruokajutut. Paras ruoka löytyi yllättäen Victorian bussiaseman vieressä sijainneesta pienestä hotellista. Semi-enkkutyylinen aamiaislautanen, jossa oli vähän kaikkea, oli erinomainen. Oikein hyvä dinneri vedettiin myös Knightsbridgessä, ravintolassa nimeltä Pyhä Porkkana, tai Holy Carrot alkuperäiskielellä. Meillä oli sympaattinen tarjoilijatyttö, joka kertoi olevansa ensimmäistä päivää töissä ja muutaman sekoilun jälkeen kertoi olevansa myös ranskalainen. Ilmeisesti jonkinmoisena vastuuvapautuslausekkeena. Juomien tarjoilun jälkeen hän tuli kertomaan, että lähtee nyt ja hauskaa iltaa. Edelleen mietitään loppuiko työvuoro kaksi tuntia ravintolan aukeamisen jälkeen vai saikohan hän potkut. Toivottavasti ensimmäinen.
Platform 9¾. King’s Crossilla käytiin kahdesti: toisena ja viimeisenä päivänä. Ekalla kerralla jono Potter-kauppaan ja laiturin 9 ja 3/4 kuvauspisteelle oli melkoinen, toisella kerralla joko oli vain jälkimmäiseen. Ensin en murehtinut, koska olin saanut studiolla itsestäni kuvan juoksemassa kärryjen kanssa seinää päin. Sitten kaikki muuttui. ”Ai tuolta saa näköjään kuvaan lainaan taikasauvan!” sanoi poikaystäväni. Minä vingahdin. ”Ai näköjään sieltä saa kans lainata oman tupansa väristä huiviakin!”, hän jatkoi. Minä vingahdin sarjavinkaisun. ”EI!!!”, loihe lausuman poikaystäväni, erittäin painokkaasti ja talutti minut asemalta ulos. Ja nyt pitäisi muka iloisena katsella typerää kuvaa studiolta, ilman sauvaa tai huivia. Hmph.
Notting Hill oli söpö ja värikäs. Piipahdettiin siellä samana päivänä, kun lähdettiin kotimatkalle. Hieman joutui jonottamaan tiettyjen talojen edessä, mutta onneksi siellä(kään) ei ollut varsinainen turistisesonki. Elokuvan ilmeisesti kuuluisa sininen ovi nähtiin myös, sekä kirjakauppa. Kaupan vieressä oli luukku, josta myytiin donitseja ja iloksemme huomattiin melkein kaikkien niiden olevan vegaanisia. Ja oli muuten hyviä.
Camden Town oli myös viehättävä, rosoisella tavalla. Ja sunnuntai-iltapäivänä aivan tupaten täynnä, mitä ei -ihme kyllä- osattu odottaa. Kierreltiin marketilla, ostettiin sarjiskaupasta kissajuliste ja pari Potter-pinssiä, sekä päätettiin reissu paikalliseen ruokakauppaan. Kun sen jälkeen katsottiin suunta takaisin hotellille, tajuttiin että joudutaan kulkemaan taas sen karmean ihmismeren läpi.
Viimeisenä täytenä iltana treffattiin Lontoossa asuvaa kaveria ja vietettiin iltaa Elephant & Castlessa sijaitsevalla food marketilla. Ruoka- ja juomatarjonta oli älytön ja tunnelma muutenkin kiva, pihalla soitti jazz-kvartetti. Olisipa moisia Suomessakin. Tai ehkä niitä on, mutta ei tule ikinä käytyä.
Parasta reissatessa on kuitenkin yleinen poopoilu. Kävellä ja katsella, välillä istahtaa kahville ja ottaa mahdollisuuksien mukaan kuvia tuntemattomista koirista. Poopoillessa löydettiin mm. erinomainen lounasolutpaikka Lamb & Flag, joka paljastui olevan joku legendaarinen mesta. Kuten niin monet vanhat kaupungit, Lontookin oli täynnä kaikkea söpöä ja kuvauksellista.
Reissuun kuului myös:
Lontoo teki minulle vähän samat kuin Pariisi viime elokuussa – pisteet nousi. Ja sen myötä tuli ajatus, jotta olenkohan sittenkin oikeasti ennakkoluuloinen ja tympeisiin ajatuksiin kangistunut jäärä, jonka on vaikea muuttaa mieltä asioista. En pidä mahdottomana ajatuksena.
Olen tällä viikolla ulkoillut aika paljon. Aika paljon tässä tapauksessa tarkoittaa melkein joka päivä. Kahdesti olen käynyt juoksemassa ja muutoin ihan vain kävelyillä. Juokseminen on edelleen aika kamalaa, mutta kävellessä voin sentäs kerätä kilsoja PokemonGo:ssa. Pääsin levelille 41 ja sain tehtäväksi evolvata Eeveen sen kaikkiin kahdeksaan muotoon. Jokainen, joka on ikinä halunnut evolvata itselleen esim. Umbreonin, tietää mitä tämä vaatii.
Eli kävelty siis on ja tämän viikon sekä näiden ulkoilujen aikana myös huomasi, miten luonto heräsi eloon. Yhden viikon aikana.
Kuva on yhdeltä tämän viikon kävelyltä. Torstailta, ellen väärin muista. Tarkoitus oli kuvata söpön pinkkikukkaisia puita, mutta en lopulta tiedä erottaako tuosta nyt yhtään mitään.
Kuljen suurimman osan ajastani laput silmillä, joten tällainen viikon mittainen luontoseuranta on ollut jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Miten viikon aikana voikaan luonto muuttua niin paljon. Ja kaikkein ihmeellisintä on tämän heräämisen tapahtuminen, vaikka ulkona on keskimäärin kaksi astetta lämmintä ja olen joka päivä katunut sitä miksi meninkään viemään lämpimimmät talvitakkini kellariin jo ennen vappua.
HUHTIKUUN…
…paras ruoka
Se edellisessä viikon arkikuva -postauksessa näkynyt nachopelti. Ja tää on muuten aika hyvin, koska olin huhtikuussa myös semifancyilla illallisilla ja sen sellaista.
…paras viikonloppu
Pääsiäisviikonloppu. Ensinnäkin se oli pidennetty ja toiseksi se sisälsi paljon kivaa tekemistä että paljon lepoa.
…kivoin juttu
Escape room! Käytiin kavereiden kanssa pelaamassa ja päästiin ulos hyvissä ajoin. Oltiin ylpeitä itsestämme, kuten kuuluukin.
…rankin juttu
Väsymys. Varmaan tää valo tai ihan vain kevät, mutta hitto soikoon, kun väsyttikin. Onneksi vastapainona oli monta nelipäiväistä työviikkoa.
…lempitekeminen
Slow motion -lyhytelokuvat Mooseksen kanssa. Okei, kuvattiin niitä ehkä kolmesti, mutta silti.
…isoin urakka
Ensimmäinen juoksulenkki melkein vuoteen. Juokseminen kuuluu kategoriaan ”pitäis ja haluis, mutta aloittaminen ei onnistu”. Aloittaminen on aika vaikeinta, toiseksi vaikeinta on muodostaa rutiini. Aloitus on nyt tehty, joten eikun etiäpäin tässäkin asiassa.
…paras investointi
Uusi patja!!! RIP futon ja pitkää ikää uudessa kodissa.
…hetki jota en unohda
Kun yritettiin se pois siirrettävä futon paketoida muoviin kuljetusta varten. Siis yritäpä kääriä muoviin jotain, mikä on tavattoman iso ja painava, mutta mistä ei saa kunnon otetta koska se on myös veltto.
…suuri oivallus
Että toisin kuin yleensä väitetään, niin menneisyyttä saa katua. Sellaistakin, mikä olisi tuonut myös iloa.
…paras asia telkkarista
Pokemon, Indigo League. Valitettavasti Netflixissä oli vain 52 jaksoa ja valitettavasti ne meni ihan liian nopeasti. En itse juurikaan lapsena katsonu sarjaa, mutta ainakin aikuiselle se oli yllättävänkin viihdyttävä. Ja paikoitellen myös erittäin omituinen.
Mantu 