Vietin juuri kaksi yötä mökillä ja se teki hyvää. Vaikkei kaikki mennyt ihan kuten odotettiin, onpahan tässä jotain muisteltavaa kahdenkymmenen vuoden päästä. Mitään ihmeellistä ei tehty ja säätkin meni sateen puolelle toisena päivänä, mutta teki hyvää olla (pääasiallisesti) ilman puhelinta. Syötiin hyvin, pelattiin piha- ja lautapelejä, luettiin kirjoja, uitiin ja saunottiin. Jos jokin saa tuntemaan itsensä elossa olevaksi, niin uiminen kaatosateessa jääkylmässä (+19) vedessä.
Isikarhu opetti meitä pelaamaan shakkia ja saatiin siskokarhun kanssa aikaan maailmanhistorian pisin peli. Lopulta, kun laudalla toisiaan jahtasi enää molempien kuninkaat, päädyttiin tasapeliin. Muitakaan shakkipelejä en voittanut, mutta aloin päästä jyvälle ideasta. Eli siitä, että kannattaa miettiä omien siirtojen vaikutusta kolmen siirron päähän, eikä vain suunapäänä toimia miettimättä mitään. Tämän metodin harkitsen ottavani osaksi ihan oikeaakin elämää.
Shakissa oli epäonnea, mutta Maijassa lykästi. Voitin nimittäin äitikarhun, ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneenyhdeksään ja puoleen vuoteen. Pieni asia maailmankaikkeudelle, iso asia minulle.
Kaksi yötä mökillä oli aivan hyvä. Oli ihanaa olla, mutta on myös ihanaa olla kotona. Tiedän monia keiden on pakko päästä pois, että pääsee irti. Ymmärrän, mutta en samaistu. Minulle parasta on olla stadissa, omassa kodissa. Koska koti on maailman paras paikka ja vain siellä pääsen siihen lomafiilikseen, että mitä vain voi tapahtua. Ei niin, että koko ajan pitäisi kauheasti tapahtua, mutta on ainakin mahdollisuus.
Vaikka toisaalta voihan mökilläkin tapahtua, paljon ja yllättävää. En tosiaan olisi osannut odottaa, että voittaisin äitikarhun Maijassa tai että todistaisin koko meidän viisihenkisen perheen ahtautumista mökin piskuisimpaan kammariin, pakoon sukulaisia. Kaikenlaista.
Näissä merkeissä olen aloittanut tämän viikon. Ei ole kesälomalla montaa päivää ollut, kun en olisi tehnyt mitään. Että varmaan ihan tarpeeseen tuli tämä yksi. Tällainen, kun voi vaan olla ja katsoa salkkareita (joita sivumennen sanoen olen katsonut hämmentävän vähän tänä kesänä). Kävin lähikalliolla ottamassa aurinkoa ja puhuin parin tunnin videopuhelun kavereiden kanssa. Tein ruokaa (jämäainesnuudeliwokkia salaisella reseptillä) ja join vettä noin kolme litraa. Lisäksi yritin lepytellä Moosesta, sillä herra on joutunut olemaan ihan liian paljon yksin viime aikoina ja antaa sen myös näkyä. Ja kuulua. Toivon edes pienen anteeksiannon lepäävän harteillani, ennenkuin lähden mökille huomenna.
Koska vesi ja lepo alkoi jossain kohti kyllästyttää, päätin tarttua lattialta löytyneeseen hiusväripurkkiin. Epäonnisen mustikkavärjäyksen jälkeen kävin ostamassa vaalennusaineen, jonka jälkeen voisin kokeilla mustikoita uudestaan. Kaksi tuntia rojektiin meni, ja yhden vaalennuksen ja yhden mustikkavärin jälkeen fleda on aivan lähes saman värinen kuin ennenkin. Hyvin käytetty kaksituntinen. Ja rahat.
Eniten kuitenkin harmittaa etten saanut sellaisia My Little Pony -hiuksia. Kun on ensin vuoden päivät veivannut, että jotain voisi tehdä, keksimättä kuitenkaan mitä se olisi, toivoisi kovin jotta inspiksen iskiessä lopputulos olisi myös sellainen kuin haaveissa. Tai oikeastaan vähän sinnepäin -versiokin olisi kevannut; olenhan lähdössä sinne mökille. Onneksi lomaa on vielä jäljellä, tässä ehtii monet iigeen inspisvideot katsoa.
Kello on kaksikymmentäkahdeksan minuuttia vaille puolen yön ja seuraavaksi aion pakata mökkireissulle sekä katsoa vielä parit salkkarit. Seuraavat päivät kun vietän erämaan armoilla, niin täytyy tankata varastoon. Toivon hyviä mökkisäitä, että tarkenisi ottaa aurinkoa ja uida. Ja jos tulee tylsää, niin isikarhu lukee minulle lapsuuteni lempikirjaa, Pontus Piitä. Pontus Pii on siili (jolla on maiharit) ja tein tässä taannoin terassilla lähtemättömän vaikutuksen kavereihin lausumalla ulkomuistista yhden kirjan runoista. (Esittelin myös kaikki hahmot ja spoilasin juonen, mutta ei mennä siihen).
Vastaanotin hiljattain lukijapalautetta. Kiitän kovin ja myönnän, että itsekin kuvittelin lomalla olevan aikaa kirjoittaa. Taisin mainitakin, että loman alussa kalenteri näytti lähes tyhjää, mutta niin vain asiat muuttuu. Tällä hetkellä olen lähes täysbuukattu lokakuun toiseen viikkoon asti. Hassua tämä elämä.
Mitä elämään on kuulunut hiljaisuuden aikana? Ainakin kahden valtakunnan välillä hyppimistä. Toinen kuuluu koirakämppikselle ja toinen Moosekselle. Seitsemän päivän pesti koiravahtina oli omalla tavallaan ihanaa, rakastanhan eläimiä. Riittämättömyyden tunne oli silti aikamoinen, koska kummankin kanssa piti viettää aikaa ja elämässä (etenkin lomalla) on kaikenlaista muutakin. Kaiken kaikkiaan meni kuitenkin hyvin ja todistin taas, että niin vaan voi elämässä saada lähes kaiken mitä haluaa.
Helteet loppui (jos ette ole huomanneet) ja siirryimme takaisin normaaliin Suomen kesään. Minä palelen ja mietin suurimman osan ajasta, että ilman tappohelteitä tämä tuntuisi tosi lämpimältä. Onneksi ei ole liioin menoa haitannut, paitsi yhtenä päivänä rannalla ei menty uimaan. Täytyihän se moinen päivä tulla eteen. Helteiden laannuttua Mooses on alkanut taas syödä. Tämä luo mielenrauhaa minulle, sillä huolestuin kun jouduin ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen käyttämään Herra Karvapyllystä adjektiivia ”nirso”.
Viimeiset pari päivää on mennyt Tikkurila festivaaleilla. Plussaa on lyhyt etäisyys, ok hyvät esiintyjät ja sipsikoju, joka myy kolmenlaisia sipsejä. Miinusta kotikutoisuus, kielto tuoda mitään muuta kuin yksi tyhjä puolen litran muovipullo alueelle ja se, että kaikki hengaavat vain omissa porukoissa. En tosin tiedä liittyykö viimeisin varsinaisesti festatreihin vai tähän K-hommaan (tai kenties ihan vaan meihin), mutta olisi se kiva tutustua ihmisiin. Toisaalta nyt turvavälien kulta-aikana olen pystynyt katsomaan keikkoja lähes eturivistä, koska suurin osa jengistä pitää etäisyyttä. Että puolensa kaikella.
Kolmas lomaviikko meni samaa tasaista rataa edeltäjiensä kanssa, ainakin muistaakseni. Jos jotain kohtia pitää viikolta nostaa ylös, olisi ne:
• Kun päätettiin viettää Helsinkipäivää Heurekassa ja oikein tarmokkaana sinne marssittiin. Vain huomataksemme perillä, että olisi pitänyt ostaa liput ennakkoon ja nyt se oli loppuunmyyty. Istahdettiin riviin penkille jokseenkin apaattisena, kunnes keksittiin siirtää Helsinkipäivä Keravalle, Taiteen kotitaloon.
• Kun katsoin huikean inspisvideon hiusten värjäämisestä mustikalla ja siinä kävi niinkuin inspisvideoiden jälkeen ruukaa käydä: minä inspiroiduin. Kavereiden innoittamana painuin mustikkakaupan kautta kotiin ja pistin värjäten. Lopputuloksena mustikkaa jäi aivan kaikkialle muualle kuin hiuksiini.
• Kun saavuttiin torstaina festarialueelle ja ihmettelin kaverille alueelta löytyvää koebenji-hyppyä. ”Ei kuulosta kovin luotettavalta”, minä tuumin. Kaveri hekotteli vieressä että hehhe, hyvä vitsi. Meni hetki ennenkuin hän ymmärsi etten mä vitsaillut, ja että minä ymmärsin kyltin olleen muotoa ”KOE benji-hyppy”, ei koebenji-hyppy. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Toinen lomaviikko teki tehtävänsä ja olen virallisesti seonnut viikonpäivissä. Maanantaina kuvittelin eläväni tiistaita ja sain periaatteessa yhden lomapäivän lisää. Toisella lomaviikollani alkoi myös seitsemän päivän mittainen pestini koirakämppisvahtina, kun ihmiskämppis lähdi roadtrippaamaan. Kahden päivän kokemuksella on mennyt ihan hyvin, mitä nyt ollaan kertailtu kultaista sääntöä, eli että minun lautasen ja hänen kuonon väliin tulisi jäädä enemmän kuin kaksi senttimetriä tilaa.
Vuorokaudessa tuntuu olevan tuplamäärä tunteja normaaliin verrattuna. Meneminen, tuleminen ja oleminen on helppoa. Koska kaikki on nyt juuri sitä, helppoa, ja vieläpä aika ihanaakin, yritän kovin olla kehittelemättä itselleni ongelmia joita en todellisuudessa kaipaa. Tätä edesauttaakseni päädyin poistamaan parit puhelinnumerot, ettei vahingossakaan tule kaivettua verta nenästä. Helpotti oloa.
Toinen lomaviikko piti sisällään rannalla hengailua, uimista (meressä ja kaverin porealtaassa), saarihyppelyn Vallisaaressa, turistijalat vol kakkosen, Raappanan keikan, rentoja iltoja ulkona, pyöräilyä, kaksi koiraa ja yhden kissan. Loman alussa tyhjältä näyttänyt kalenteri on täyttynyt huomattavasti ja olenpa ohessa buukannut syksyllekin jo ties mitä. Joku juuri kysyi, että mikä on sellaista mitä vielä odotan heinäkuulta, enkä osannut vastata. Nautin ajatuksesta, että lomaa on enemmän edessä kuin takana. Ja samalla yritän olla murehtimatta, että mitäs sitten kun se kääntyykin toisin päin.
Tänään aloitin kolmannen lomaviikkoni tekemättä mitään. Nukuin ensin aamukuuteen koirakämppiksen kanssa, josta siirryin jatkamaan unia Mooseksen kanssa. Mooseksen kanssa ei tosin liioin nukuttu, mutta ajatus se kai oli tärkein. Vähän haaveilin iltauinnista, mutta kaikki uintikamut tuntuu olevan kiireisiä. Hätistin huonon omantunnon harteiltani ja päätin, että lomalla saa tehdä tai olla tekemättä, ihan miten parhaalta tuntuu. Kuuntelin siis äänikirjoja, katsoin salkkareita, hengailin vuoroin kissan ja vuoroin koiran kanssa, torkuin ja tilasin kengät, jotka jalassa voin toivottavasti painaa loppukesän ilman turistijalat vol kolmosta. Ei nimittäin yhtään jaksaisi enää.
Kolmannelle lomaviikolle on suunnitelmissa lisää koiranhoitoa ja kavereita. Luultavasti myös rantsua, uimista ja pyöräilyä. Ei kai sitä muuta tarvitse.
Kuljet kultaista keskitietä / Kaikin voimin tai ei ollenkaan?
Haluaisin olla se kultaisen keskitien ihminen, mutta todellisuudessa olen juuri se polun reunasta toiseen -tyyppi.
Osaat lentää kuin lokki / Osaat sukeltaa kuin saukko?
Lentäisin mieluummin, pääsisi helpommin paikasta toiseen. Ja ei kastuisi.
Otat tatuoinnin / Otat lävistyksen?
Ottaisin tatuoinnin. Mulla on ollut lävistyksiä ja itselläni ne liittyvät vahvasti nuoruusvuosiin. Enää en ottaisi, korviksiakin muistan käyttää noin kerran vuodessa.
Lomaromanssi / Pitkä parisuhde?
Lomaromanssit on ihania, mutta sanon pitkä parisuhde.
Kissan uteliaisuus / Koiran innokkuus?
Kissan uteliaisuus. Tiedän monia ihmisiä, joilla on koiran innokkuus ja uuvun pelkästään heitä katsellessani.
Tavaratalon varashälytin huutaa kohdallasi aina / Sinut otetaan tullissa tarkastettavaksi aina?
Varashälytin, ei epäilystäkään. Pelkään rajanylityksiä, passintarkastuksia, tullia ja ihan kaikkea, mihin liittyy ilmeettömiä ihmisiä ja mahdollisuus, että joku kysyy multa kysymyksiä.
Patjasi on muhkurainen / Tyyny on vääränlainen?
Muhkurainen patja. Vääränlaisella tyynyllä olen joskus nukkunut, eikä ollut kivaa.
Sinua pidetään upean näköisenä, mutta ärsyttävänä / Sinua pidetään tavallisen näköisenä, mutta mukavana?
Tavallisen näköisenä, mutta mukavana. Todennäköisesti siitä seuraa enemmän hyvää kaikille.
Äänesi on kuin kuiskaus / Äänesi on kuin huuto?
Ääni kuin huuto (mitä omani kuulemma todellisuudessa usein on). Ja toisekseen inhoan sitä, jos joku puhuu todella hiljaa enkä kuule kunnolla. Tuntee itsensä ääliöksi, kun kysyy miljoona kertaa jotta mitä??? Ja lopulta vain nauraa ja hymisee, toivoen ettei se toinen kertonut mitään tosi surullista juttua tai kysynyt minulta jotain.
Sinulla on haukan näkö / Sinulla on kissan kuulo?
Kissan kuulo. Etenkin jos muut ihmiset on valinneet tuossa edellisessä kysymyksessä kuiskauksen.
Äkkilähtö / Pitkään ja hartaasti suunniteltu reissu?
Äkkilähtö. Parhaat jutut ja seikkailut yleensä tapahtuu yllättäen.
Kadut asioita, joita teit / Kadut asioita, joita et tehnyt?
Seuramatkalle Kanarialle. Lapissa olisi kiva käydä ja ruska kuulemma on kaunis, mutta en ole erityinen vaeltaja ja lisäksi ne sanoo, että siellä on paljon hyttysiä.
Kun matkustat, pakkaat mukaan kassikaupalla tavaraa / Kun matkustat, tavarasi mahtuvat takin taskuun?
Tavarat mahtuvat taskuun. Pidän aina eräänlaisena henkilökohtaisena saavutuksena sitä, kun saan pakattua mukaan mahdollisimman vähän.
Huolehdit huomisesta / Mietit menneitä?
Mietin menneitä. Usein ihan vain fiilistellen, mutta usein käyn myös menneitä läpi vaihtoehtoisilla todellisuuksilla.
Luet käyttöohjeet aina ensin / Luet käyttöohjeet, jos homma ei muuten onnistu?
Jos ei muuten onnistu.
Sinulla on aina kiire / Sinulla on runsaasti vapaa-aikaa?
Runsaasti vapaa-aikaa. Inhoan kiirettä, inhoan aikatauluja ja inhoan sitä, ettei ole yhtään tilaa millekään yllättäville mahdollisuuksille, joita elämä tuo eteen.
Tulet helposti tosi vihaiseksi / Tulet helposti tosi surulliseksi?
Harvoin tulen vihaiseksi mistään (pitäisi kuulemma tulla useamminkin, on mulle sanottu), mutta surulliseksi tulen mitä oudoimmista asioista. Jos eilisen postauksen ”itkin keittiössä kuollutta hämähäkkiä” -tarina on mennyt ohi, suosittelen lukemaan. Tai no, en tiedä voinko suositella…
Otat mielelläsi mittaa toisista / Sinussa ei ole tippaakaan kilpailuhenkeä?
En ole tippaakaan kilpailuhenkinen. Ja tulen myös surulliseksi jos joku, joka haluaisi kovasti voittaa, ei voitakaan. Ja tulen myös vähän surulliseksi jos itse voitan, koska silloin muut ei voita. Sen sijaan neljäs sija ristiseiskassa ei harmita yhtään. Ei vaikka olisi vain kolme pelaajaa.
Teet mielelläsi yhtä asiaa kerrallaan / Teet mielelläsi monia asioita yhtä aikaa?
No siis, tekisin mielelläni vain yhtä asiaa kerrallaan. Valitettavasti vain todellisuus on tuo monta asiaa yhtä aikaa. Tämä on kovassa ristiriidassa sen kanssa, että vihaan kiirettä. Koska näin juuri luon sitä kiireen tuntua itselleni. Ristiriitaista.
Mantu 