JOKU TÄHÄN VIIKKOON LIITTYVÄ OTSIKKO

Tällä viikolla tuli olo, että pitäisi käydä hakemassa talvitakit ullakolta. En hakenut. Muuten sain aika paljon aikaan. Ja samalla liian vähän.

Mooses on edelleen lomalla ja palaa kotiin huomenna. Kämppis oli jättänyt huoneeseeni Oatlyn suklaamaitoa ja ihanan viestin. Koirakämppis jätti lelunsa. Tai sen, mitä siitä oli enää jäljellä.

Kävin kaksi kertaa kävelyllä kaverin kanssa, molemmilla kerroilla eri kaveri. Kerran kävin kaverin kanssa perinteisillä ensilumipunkuilla (jälleen eri kaveri). Hänelle minulla oli lahja, mutta unohdin sen kotiin. Puhuin myös ruotsia.

Painelin kolme päivää putkeen samassa mekossa, koska en raaskinut käyttää kallista aikaani kotona käymiseen. Mooseksettomuuden hyviä puolia.

Ostin kaverilta kaksi litraa suppiksia. Kokkasin sienirisottoa, joka oli ihan älyhyvää. Kokkasin myös improvisoitua sienipastaa sekä couscoussörsseliä (ilman sieniä). Molemmat oli hyviä, mutta niistä ei ole kuvia.

Katsoin ensimmäistä kertaa Supernaturalia, neljä jaksoa. Sen jälkeen siirryttiin salkkareihin (enemmän kuin neljä jaksoa). Pelkäsin näkeväni Supernaturalin jäljiltä painajaisia, mutta en nähnyt. Kävin myös Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla katsomassa kaksi elokuvaa. Ensimmäisestä nukuin 1/3, tokan pysyin hereillä.

Yritin etsiä kaupasta jauhettua espressoa, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin kofeiinitonta pikakahvia ja mietin millainen on ihminen, joka sitä ostaa.

Yritin maksaa ravintolassa vahingossa kahden euron kolikon sijaan 500 peson kolikolla.

Viikko oli kylmä, vähän sateinen, pitkähkö ja täynnä ohjelmaa. Silti se jää ensi viikon jalkoihin. Ensi viikon jälkeen pidän ainakin yhden väliviikon, jolle en sovi yhtään mitään. Ellei tule jotain tosi hauskaa eteen. Ja yleensä tulee.

BLOGITON SYYSKUU

Löytyi teema syyskuulle. Enempää lukijapalautetta ei ole tullut, eli voinen päätellä edellisen postauksen olleen tyhjentävä. Blogiton syyskuu ei ollut suunniteltu teema, lähinnä vain elämän sivutuote. Vähän kuin kaupanpäällinen. Syyskuu on tähän asti ollut sateinen, tuulinen ja kylmä. Onneksi siinä sivussa myös vaaleanpunainen ja toisinaan aamuisin olen nähnyt ikkunasta joutsenia. Ruuhkavuosien sijaan elän ruuhkakuukausia, joiden hyvä puoli on se, että ruuhkan aiheuttaa kivat jutut, ja se että kuukaudet kestää vähemmän aikaa kuin vuodet. Jos ette tienneet.

Tässä muutamia poimintoja syyskuulta:

Syyskuun ekana viikonloppuna juhlittiin kaverin polttareita ja kaasona sain toki kunnian olla järkkäämässä kyseistä viikonloppua. Viikonloppua edeltävät viisi päivää noudattivat Murphyn lakia ja torstai-iltana olin aika varma että kohta poksahtaa suoni otsasta. Onneksi kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin, viime hetken muutoksista huolimatta, ja lopputuloksena oli aivan ihana viikonloppu sekä onnellinen morsmaikku.

Käytiin Altaalla katsomassa Anssi Kelaa, jolla oli tuulikone mukana. On aina mukava käydä sellaisen artistin keikalla, jota et ole koskaan kuunnellut, mutta silti osaat kaikki biisit ulkoa. Anyways – keikka oli hyvä, seura oli hyvää ja meininki oli hyvä. Ja kukaan ei pitänyt turvaväliä tai maskia tai muutakaan hömpötystä, mikä oli ihanaa vaihtelua.

Kolmen kaverin kolmekymppisillä jossain Keski-Suomen tietämillä. Meillä oli loistava tiimi paikalla, joiden kanssa voitettiin tietovisa. Siitä huolimatta, että minä olin tiimissä mukana. Vastasin nääs ”Stalingrad” ensimmäiseen kysymykseen, joka kuului mihin Leningradin kaupunki vaihtoi nimensä vuonna 1991. Kotimatkalla oltiin siinä pisteessä, että olis kuulemma parempi jos en puhuisi mitään.

Menin yhtenä päivänä etäilemään kaverin luokse ja siellä oli myös tällainen nukkapallo. Söpö ja pikkuinen. Ja olipa muuten outoa olla kissan kanssa, jota voi leikittää. Mooses kun leikkii kaikella, paitsi omilla leluillaan, eikä vahingossakaan silloin kun häntä yrittää leikittää.

Jatketaan eläinteemalla, sillä eläimet on kuuluneet oleellisena myös syyskuuhun. Ihmiskämppis lähti yhden yön reissuun ja minä pidin huolta koirakämppiksestä sen aikaa. Tai hän minusta, miten sen nyt haluaa ajatella. Tehtiin töitä, ulkoiltiin ja nukuttiin yhdessä. Mooses on lomalla ja huomasi eron millaista on elämä kun huolehdittavia jalkoja on kahdeksan sijasta neljä. Meillä oli oikein mukavaa.

Ja tässä meikämantu tänään, syyskuun seitsemäntenätoista päivänä. Jos sallitte niin siteeraan puolentoista vuoden takaista itseäni. ”Kun unohtaa kaiken mikä ei ole ihanaa, niin oikeastaan kaikki on ihanaa.”