KAIKKI JOULUSTA (JA JOULULOMASTA)

Joululoma tuli ja sitten se meni. Kestoltaan viisi päivää, mutta tuntui vähintään viikolta. Ja oli aivan ihana! Sisältö koostuu lähinnä syömisestä ja lojumisesta, mutta yllättävän paljon sitä ehtii tehdä vaikkei yritä tehdä yhtään mitään.

Aaton vietin perheeni kanssa, mikä olikin ensimmäinen kerta sitten joulun 2015. Ruokana oli mm. sienikastiketta ja perunamuusia, vegekaviaaria ja saaristolaisleipää sekä sieniwellingtonia. Lisäksi meidän pääty teki sienisalaattia, seitanpaistin sekä Wiener nougat -kakun. Ruoan lisäksi pelattiin lautapelejä sekä jotain pantomiimi-peliä, missä piti nostaa paperilapulle kirjoitettu leffa/näytelmä/kirja/tv-sarja ja esittää se. Voin kertoa, että oli mielenkiintoista (kaikille osapuolille) esittää Matrixia, kun en ole leffaa kunnolla nähnyt saatika siitä mitään ymmärtänyt. Ainoa mitä muistin oli aurinkolasit, pitkä musta takki, vihreys, pilleri ja kohtalokas kävelytyyli.

Tähän väliin pakko hehkuttaa seitania, koska oli muuten perhanan hyvä ja helppo ruoka! Tein Chocochilin ohjeen mukaisesti ja tuli oikein hyvä, ainoastaan paistoaikaa pitää hieman hioa. Tai ainakin meidän uunissa tuo puolitoista tuntia oli ehkä ihan vähän liikaa. Oon halunnut kokeilla seitanin tekemistä jo pitkään, mutta tukihenkilön puuttuessa en ole uskaltanut. Luulin katsokaas sen olevan vaikeaa, mutta ainakin tuon paisti-muotoisen saatanan tekeminen oli todella helppoa. Niin helppoa, että tuon loputtua tein vielä toisenkin.

Toteutettiin jouluna Secret Santa, joka oli ohjelmanumero sinällään. Jo ennen aattoakin. Paketeista paljastui mm. Aku Ankan taskukirja, kolmen kilon sandbell ja Mooseksen kuvilla korosteltu kahvikuppi. Itse sain 20 rahan edestä lahjaseteleitä ärrälle ja jotenkin tiesin isikarhun olleen asialla. Oikein pätevä lahja, tulee varmasti käyttöä.

Joulua ennen liityin uudelle salille, joka sopivasti meni kiinni heti joulun jälkeen. Vapaapäivien parhaat hetket taisi olla ne, kun yhtäkkiä huomasi haluavansa tehdä jotain. Mennä salille, kävelylle tai (kuten joulupäivänä iltakahdeksalta) Prismaan ostamaan pulkkaa, että pääsee pulkkamäkeen. Toisaalta teen kyllä normaalisti arjessa asioista liian monimutkaisia ja mietin liikaa, että pitäisi tehdä. Kun oikea tyyli olisi vaik tehdä, sen enempää miettimättä, jolloin asioista tulisi rutiineja. Onneksi noin niinkuin yleensä elämässä olen melko hyvä tekemään asioita sen enempää miettimättä, vielä kun sen mallin saisi ujutettua esimerkiksi liikuntaan. Siis kaikkiin sellaisiin asioihin, joista oikeasti pitää, mutta joihin tarttuminen on ajatuksena uuvuttava.

Mutta niin, sellainen joulu ja sellaiset vapaat. Oikein hyvä, joulukuusi/5, etten sanoisi.

KOLMETOISTA KYSYMYSTÄ JOULUSTA

Ho ho ho! Joulu on piru vieköön ylihuomenna. Sanoin tänään kämppikselle, että kumma miten vaan joka vuosi näihin aikoihin tulee sellainen pieni joulufiilis, vaikka en vuosiin ole sen suureellisemmin joulua viettänyt. Pienen joulufiiliksen kunniaksi keräsin (ja vapaasti suomensin) kolmetoista jouluaiheista kysymystä. Ja toki keksin niihin myös vastaukset.

---

1/ Minkä lahjan halusit kovasti lapsena, mutta et ikinä saanut? Playmobilit oli mulle ja serkkuselle kova juttu pentuna, ja toivottiin aina ”oikeaa” Playmobilien taloa. Meillä oli kyllä nukkekoti, mutta ei se ihan sama juttu ollut. // EDIT: Siskokarhu oli myös mukana leikeissä, mutta ei toivonut taloa. Ainakaan yhtä intohimoisesti kuin serkkunen ja minä.

2/ Mitä sellaista joulussa inhoat, mistä suurin osa ihmisistä pitää? Ensimmäisenä tulee mieleen jouluruoat. Okei, no en inhoa inhoa niitä, mutta koska ennen tykkäsin lähinnä kalaruoista ja kun ne jäi lautaseltani pois, niin ei siihen muuta erityisen hyvää enää jäänytkään.

3/ Mitä jouluelokuvaa katsot uudestaan ja uudestaan? Oli muuten kuningasidea tämä jouluaiheinen kysely, kun sattuu olemaan yksi maailman ei-jouluisimmista ihmisistä. Vastaan Yksin kotona -leffat, ne kaksi ekaa. Ne on jouluisia, tuttuja ja turvallisia.

4/ Mikä joululaulu on suosikkisi ja mikä inhokkisi? Lemppari on Tonttu, koska se on ihanan surumelodinen. Ja tässä kohtaa vuotta samaistun vahvasti Tontun uni-ongelmiin. Inhokki on Jouluyö, juhlayö, koska ihanan surumelodisuuden sijasta se on vaan ankea ja tylsä. (Fun fact: jälkimmäistä ollaan poikaystävän kanssa laulettu viimeiset pari viikkoa maukuen sanat.)

5/ Jos voisit matkustaa minne vain jouluksi, minne matkustaisit? Jonnekin pohjoiseen, missä olisi lunta ja pääsisi laskettelemaan.

6/ Ottaisitko mieluummin jouluksi metrin kinokset lunta vai ei lunta ollenkaan? Metrin kinokset lunta, no doubt. Lumetonta aikaa on aika monta kuukautta vuodesta, joten talvikuukausina sitä mielelläni otan.

7/ Kuvaile hauska joulukortti, minkä olet saanut/antanut? Anteeksi kaikki minua korteilla muistaneet, kun en nyt muista yhtäkään korttia. Sen sijaan muistan kortit, mitä viime vuonna tein kavereille. Kirjoitin kaikille oman runon. Sattoivat kyllä olla enemmänkin masentavia kuin hauskoja ne runot, mutta hauskaa niitä oli kirjoittaa!

8/ Jos saisit syödä vain yhdenlaisia joulukarkkeja tänä vuonna, mitä söisit? En ole ihan varma onko ”virallisia” vegaanisia joulukarkkeja muita kuin vihreät kuulat, joita inhoan. Eli ne mitä syön vain jos muuta karkkia ei ole tarjolla. Otan vapauden vastata Wiener Nougat, kai niitäkin jouluisin syödään.

9/ Mikä on ollut epätavallisin joulusi? 2013, kun koko muu perhe oli Köpiksessä ja minä rahan kiilto silmissä ylitöissä koko joulun. Olin myös koiravahtina porukoilla ja aatto vietettiin kolmisin koiran ja mummon kanssa. // EDIT: ”Muu perhe” oli vanhemmat, siskokarhu oli tuolloin Ranskassa.

10/ Oliko lapsuudenkodissasi tekokuusi vai aito? Aito kuusi. Kuusesta taidettiin kyllä luopua vielä ollessani melko pieni. Joskus ala-asteella pyysin vaaria tuomaan minulle mökiltä huoneeseeni pikkukuusen. Alle viikon se ehti olla, kunnes löysin kuusesta hämähäkin. Lensivät pihalle molemmat.

11/ Coolein lahja minkä olet antanut? Joskus 10-vuotiaana ostin parhaalle ystävälleni joululahjaksi pölyhuiskan. Kyllä, pölyhuiskan. En osaa selittää tätä sen tarkemmin, että miksi ihmeessä.

12/ Minkä lapsuuden joululaulun muistat edelleen ulkoa? Heinillä härkien kaukalon. Ja pilaversion Joulupuu on rakennettu -biisistä. Lapsuuden onnea oli kuusi vuotta vanhempi serkkupoika.

13/ Ottaisitko mieluummin mistelinoksan makuuhuoneen oven oviaukkoon vai joulukuusen huoneeseen? Mistelinoksan, koska tavallista enemmän pussailua tuntuu ajatuksena mukavammalta kuin Mooses joulukuusen latvassa neljältä aamuyöllä.

5 x TAPAHTUI VIIME VIIKOLLA

Liukastuin kotiportailla, sanomattakin selvää että pirun jäisillä sellaisilla. Kaaduin, katseet kohtasi pihalla seisovan naapurinmiehen kanssa ja naureskelin vaivautuneena. Naapuri toljotti hetken ja kääntyi pois. Lohdullista, että edes joku asia maailmassa on vielä ennallaan. Naapurivälinpitämättömyys nyt ainakin.

Sudin koirakämppiksen kanssa mäessä, jäisessä yllätten. Puolivälissä minä lähdin liukumaan mäkeä alas ja koirakämppiksen tassut askelsi tyhjää. Selvisimme tilanteesta vaihtamalla kadun puolta.

Tajusin, että Ukko Nooa- ja Karhu nukkuu -biisit menee samalla sävelellä. Tämän tajusin yhtenä iltana, kun en saanut unta, ja innostuin niin että herätin poikaystäväni jakaakseni tämän suuren oivalluksen. Vastaukseksi sain murinaa ja pyynnön laulaa Karhu nukkuu -laulua.

Mietin, että onkohan maailmassa ihan oikeasti vain yksi sopiva avain lukkoa kohden, vaan saisinkohan omalla kotiavaimellani jonkun sattumanvaraisen lapualaisen oven auki, jos vain älyäisin kokeilla?

Vietin kaverin kanssa joulua hotellissa. Meidän jouluun on perinteisesti kuulunut viintä ja Muumilaakson tarinoita, joten kävin hakemassa ullakolta vanhan (ja nyt puhun oikeasti vanhasta) läppärini, josta moisia – jälkimmäisiä – löytyy. Harmikseni kone ei enää lähtenyt käyntiin, mutta YouTube pelasti. Oikein hyvä ensimmäinen joulu tälle vuodelle.

KAKSI SUNNUNTAITA JA PÄIVÄT NIIDEN VÄLISSÄ

Kaksi kuvaa viikko sitten sunnuntailta (huomaatteko kuinka reaaliajassa postaan!), kun käytiin poikaystävän kanssa ravintolaillallisella. Ensimmäisessä kuvassa se illallinen, toisessa minä ottamassa hyödyn (ja huvin) irti naistenvessan p-ä-h-e-i-s-t-ä tikrutapeteista. Illallispaikkana toimi aasialainen fuusioravintola Old Boy, syistä että a) menun sai vegaanisena ja b) mesta oli sunnuntaina auki. Plussaa ruoasta, miljööstä ja palvelusta, miinusta k-passista. Vaikka toki tiedostan, että ravintola on aika puun ja kuoren välissä joutunut sen ottaa käyttöön. Onneksi ulkoistin itseni kaikesta paskasta ennen iltaa ja keskityin nauttimaan erinäisten kulhojen antimista (joista en lopulta ollut aina ihan varma mitäkö söin).

Nelipäiväinen työviikko oli oikein tervetullut, tämä koko syksy kun on yhtä lomatonta puurtamista. Kaksi yötä sain viettää koirakämppiksen kanssa, mikä meni melko mutkattomasti. Jonkin verran oli nukahtamisvaikeuksia, hänen kun oli vaikea ymmärtää ettei iltakymmeneltä saa tyhjentää makkarin nurkassa olevaa laatikollista luita. Reppana sai lisäksi pitkäaikaiset traumat aamuherätyksistä, kun minä kiskoin hänet aamulenkille klo 6.30 (olin tilannut molempina aamuina äitikarhulta herätyssoitot).

Lauantain juttu oli Disney-leffoja ja sipebuffa. Ja vähän viintä, glögiä ja yhdet Gin Tonicit. Pantiin tonttulakit päähän, hölpöteltiin pitkän kaavan mukaan ja pohdittiin elämän suuria kysymyksiä, kuten ”olisitko mieluummin Frollon vai Jafarin kanssa?”. Loppuillasta tehtiin myös uusi Virallinen Sopimus, järjestyksessään taisi olla kolmas moinen, jossa lupasimme aloittaa yhteiset juoksulenkit. Edelliset kaksi Virallista Sopimusta (eri sisällöillä tosin) on pitäneet vain vaihtelevasti, joten nyt on kova luotto tähän kolmanteen.

Viikon viimeisenä päivänä väsytti, todennäköisesti koska tuli valvottua Virallista Sopimusta tehdessämme. Alkuillasta lähdin kummitytön luo koristelemaan joulukuusen ja senkös jälkeen vasta väsyttikin! Kun kuusi saatiin kasattua, lapsi totesi: ”Tää kuusi on kutistunut!”. Ja niinhän se oli, oli niin kovin, että hän yletti jo itse laittamaan tähden latvaan. Ei ole kummitädillä enää mitään virkaa tässä hommassa.

J O U L U K U U – HYSTEERISIÄ KOHTAUKSIA JA ZERO FUCKS NOT GIVEN

Vuoden viimeisiä viedään. Ja lujaa viedäänkin. Kuluva viikko on ollut raskain miesmuistiin, enkä ole keksinyt ulospääsyä tästä maailman hulluudesta. Tuntuu äärimmäisen epäreilulta, että samalla kun yrittää nauttia onnesta ja hyvyydestä, mitä olen saanut, vastapainona maailma yrittää vetää kuiluun. En ymmärrä enää mistään mitään, enkä luota enää mihinkään. Vähiten siihen, mitä meidän päättäjät sanovat. Ainoa pakotie – joskaan ei aukoton – on ulkoistaa itseni kaikesta tästä kamalasta. En vielä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta yhden asian tiedän. Tämä ei jää tähän. Vaikka miten haluaa uskoa, että se on vain ravintolat, vain baarit, vain teatterit, vain kuntosalit, vain väliaikaista, vain kaksi piikkiä, vain yksi tehoste, vain kunnes kuormitus helpottaa, niin se ei ole sitä. Kun on kerran annettu iloisena pois vapautemme, sitä ei helpolla saa takaisin. Ja miksi ihmeessä mikään valtio luopuisi näin erinomaisesta kontrollin välineestä? En keksi yhtäkään syytä. Ja toivon sydämeni ja sieluni pohjasta, että olen väärässä.

Joulukuu toi mukanaan myös joulukalenterin, josta en ole vielä avannut yhtäkään luukkua. Ei sillä, että niitä kahta enempää olisi sääntöjen mukaan saanut avatakaan. Jouluun on enää kolme maanantaita, tai oikeastaan kaksi jos itsenäisyyspäivää ei lasketa. Ruotsin tuntejani on niitäkin jäljellä enää yksi och jag ska fortsätt studerar på våren. Ehkä syystäkin. Kun elää maailmassa, missä kaikki on auki ja epävarmaa, ja kaikki pelottaa, tuntuu hyvältä että voi edes opiskella uutta kieltä. Sen kun melko varmasti voi luottaa olevan sama vielä vuoden päästä.

Tämä vuosi on ollut todennäköisesti elämäni opettavaisin. Varmasti myös rankin, mutta hassulla tapaa samalla myös sisältänyt onnea, jonka saamisesta olen ollut vuosi vuodelta skeptisempi. Vuoden lopussa en enää ymmärrä mistään mitään, kuten taisinkin jo mainita. En tiedä onko ahdistukseni tästä maailmantilasta todellista vai pelkkää trauman aiheuttamaa, en tiedä mihin voi luottaa vai voiko mihinkään. Olen joutunut avartamaan maailmankuvaa ja luopumaan ehdottomuudesta ihmisten ja asioiden suhteen. Tajuamaan, että voin olla ihmisen kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta ja eri mieltä viidestä muusta. Että voin tehdä valintoja, mutta vastustaa siitä seuraavia (itsestäni riippumattomia) asioita. Saan tuntea kaikki tunteet, eikä yksikään niistä ole väärä. Ja vaikka jollekin toiselle tapahtuisi mitä pahaa ja kurjaa, saan silti tuntea ne omat tunteeni, vaikka sen toisen mielestä ne olisi turhia tai vähäpätöisiä. Saan tuoda ajatukseni esiin ja saan kritisoida ja olla eri mieltä, myös silloin kun en ole ”alan asiantuntija”. Saan myös olla pettynyt siihen, mihin suuntaan maailma on mennyt ja saan olla peloissani siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Saan myös irtisanoa itseni tästä kaikesta ja lakata olemasta minkään sortin maailmanpelastaja. Vaikka se sitten tekisikin minusta täyden luovuttajan ja luuserin.

Rehellisyyden nimissä: kaikissa noissa äskeisissä uhoamisissani riittää vielä työnsarkaa. Mutta koska olen tämän viikon ensimmäiset kolme iltaa viettänyt pääsääntöisesti hysteeristen kohtausten kourissa, ajattelin vaihteeksi kokeilla toisenlaista asennetta. Zero fucks not given, kuten Aikuisten Oona sanoisi.