Yllätin itseni tällä viikolla, kun mieleni alkoi tehdä makaronilaatikkoa. Minä kun en tykkää makaronilaatikosta, en ole ikinä tykännyt. Syynä tähän on lähinnä sen koostumus, joka ilmeisesti johtuu maidosta. Päätin, että voin tehdä asiat myös toisin ja kirjoitin googleen ”vegaaninen next level makaronilaatikko”. Tuotti tulosta.
Päädyin kokkaamaan texmex-tyylistä makaronilaatikkoa tämän reseptin pohjalta. Jätin maidot pois ja lisäsin vähän jotain. Taka-ajatuksena mulla oli, että tämähän on kuin nachopelti, mutta makaronilla. Ja ilman nachoja.
AINEKSET
• 400 g pastaa (käytin penneä, koska ilmeisesti inflaatio oli saanut lähikaupan makaronihyllyt tyhjiksi)
1. Laita pastat keittymään. Pilko sipulit ja valkosipulit.
2. Lisää paistinpannulle öljyä (suht reilusti) ja anna lämmetä. Lisää öljyn sekaan puolet tacomausteesta ja sekoita. Lisää kuiva roiharouhe ja pilkotut sipulit pannulle ja anna paistua hetken. Lisää 3 dl vettä hiljalleen sekaan ja anna imeytyä. Kun vesi on poissa, lisää loput maustepussin sisällöstä ja viimeinen desi vettä. Käännä levy pienelle ja anna olla.
3. Pilko paprikat ja halkaise kirsikkatomaatit. Halutessaan näitä voi käyttää pannulla soijarouheen seassa, mutta itse tykkään että jää vähän purutuntumaa, joten laitoin vain uuniin.
4. Kun pasta on keittynyt, kaada vesi pois ja sekoita soijarouhe-sipuliseos, paprikat, tomaatit ja jalopenot pastan sekaan. Kaada kattilan sisältö uunivuokaan (tai kahteen, kuten itse jouduin tekemään) ja lisää sekaan kaurakerma. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia
5. Tarjoile kaurafraichen ja korianterin (more is more) kanssa
Fiuh! Sanotaanko, että turhan montaa reseptiä en ole blogiurani aikana julkaissut. Tästä tuli kuitenkin yllättävän hyvää ja valmistusprosessi oli sopivan yksinkertainen, että minullakin riitti kärsivällisyyttä. Sitä usein keittiössä tarvitaan.
Taannoin, ei niin kovin kauan aikaa sitten, minua alkoi houkuttaa ajatus jonkinlaisesta vaatehaasteesta. Esimerkiksi elää pienellä määrällä vaatteita jokin tietty aika. Etsiessäni eri variaatioita haasteesta, törmäsin kapselivaatekaappiin ja totesin, jotta tässä se nyt on. Ei ehkä haaste, mutta jotain mikä pistää ajattelemaan.
CapsLook-sivuston mukaan ”Kapselivaatekaappi on rajattu kokoelma vaatteita, jotka sopivat juuri käyttäjänsä tyyliin, elämäntyyliin ja käsillä olevaan vuodenaikaan. Tämän lisäksi kapselipukeutujilla on reservi, johon väärän vuodenajan vaatteet laitetaan odottamaan, pois silmistä.”
Käytännössä siis käyttövaatekaappiin valitaan itselle sopiva määrä vaatteita, tarpeiden ja meneillään olevan vuodenajan mukaan. Vuodenajan vaihtuessa muodostetaan uusi kapseli. Ideana on helpottaa pukeutumista ja asujen keksimistä, kun saatavilla on vain mieluisia ja toisiinsa sopivia vaatteita. Samalla mahdollisesti uusien vaatteiden ostamisen houkutus pienenee, kun muutaman kuukauden välein pääsee penkomaan reserviä ja löytää sieltä vaatteita, joita ei ole hetkeen käyttänyt. Lisää kapselivaatekaapin eri muodoista ja historiasta voit lukea täältä.
Mistä sitten ajatus lähteä tällaista kokeilemaan?
Olen vuosia sitten ollut aikamoinen vaatehamsteri. Siis sellainen, jolla oli vaatekaappi, vaatehuone ja kaksi vaaterekkiä täynnä vaatteita. Tästä onneksi pääsin pois ja vuosi vuodelta vaatteiden määrä väheni. Viime vuodet olen (mielestäni) omistanut suhteellisen hillityn määrän vaatteita ja välttänyt ostamasta uutta. Kuitenkin niiden vaatteiden määrä, joita todella käytän, on aika rajallinen. Pukeudun paljolti muutamiin lemppareihin ja loput ovat lähinnä tiellä, kun yritän etsiä mustien paitojen keskeltä sitä yhtä tiettyä mustaa paitaa. Toivon kapselin tekevän sen, mitä sen on tarkoitus tehdä, eli helpottaa vaatteiden valintaa. Toivon myös, että saisin taas enemmän iloa pukeutumisesta ja oppisin hyödyntämään vaatevarastoani monipuolisemmin.
Ensimmäisen kapselini rakensin huhti-toukokuulle ja se pitää sisällään 17 vaatetta. En tätä rakentaessani nähnyt juurikaan vaivaa tai ajatusta, vaan se muodostui muuttolaatikoita purkaessani. Kapselin vaatteet on enimmäkseen niitä, joita useimmiten käytän muutenkin, mutta lisänä pari villiä korttia, jotka tuntemattomista syistä eksyi mukaan.
Kapseli 04-05/2022 sisältää 17 vaatetta:
• 4 t-paitaa
• 4 pitkähihaista
• 3 mekkoa
• 3 neuletakkia
• 1 farkut
• 1 hame
• 1 huitula
Harmaa, musta ja valkoinen t-paita on ostettu H&M:lta (2020), raidallisen otin kaverin kirppiskuormasta viime talvena (2022)Vasemmalta: harmaa pitkä huppari Cubukselta (2017), musta peruskolitsi kaverin kirppiskuormasta (2022), vihreä neule mökiltä (2021, alkuperäinen omistaja tuntematon), harmaa kengurutasku-huppari Weekdaysta (2018) / Tähän pakko sanoa, että molemmat harmaat hupparit ovat kyllä usein käytössä, mutta ehkä kumpaakin ei olisi tarvinnut ottaa tähän kapseliin mukaan.Mekot vasemmalta: H&M (2021), kirppikseltä (2021), H&M (2016)Värikäs neule kaverin kaapista (oli ostanut itselleen kirppikseltä, mutta ihastuin tuohon niin että sain sen synttärilahjaksi. 2021), Monkin vetoketjuneule (2018), H&M pitkä neule (2017)Cubuksen farkut (2021), Vero Modan farkkuhame (2020)Villi kortti: serkkusen kirppiskasasta anastettu hapsuhuitula (anastus tapahtunut muistaakseni 2018)
Näiden lisäksi käytössäni on kahdet treenitrikoot ja yksi treenipaita. Jos treenivaatteet siis otetaan kapseliin mukaan, vaatemäärä nousee 20:een.
Lisäksi alusvaatteita ja sukkia on käytössä se määrä, mitä niitä omistan. Kapseliin en myöskään ole laskenut asusteita, vaikka tämän innoittamana kylläkin karsin takkivarastoani ja muutamat takit odottavat myyntiin laittoa. Kapselin voisi toteuttaa myös niin, että siihen sisällytettäisiin takit, kengät ja laukut, mutta koin paremmaksi ainakin tämän kapselin rajata näin. Talvikenkiä omistan kahdet, mutta tennareita jo aika paljon enemmän. Nyt kun kadut alkavat olla sulat, toivon pystyväni hyödyntämään kenkiäni monipuolisemmin ja samalla kapseli monipuolistuu.
Ainakin itse huomaan kapselistani sen olevan ensimmäiseni. Vähän sinne päin ja fiiliksellä kasattu. Ensimmäiset kolme viikkoa se on kuitenkin toiminut hyvin ja kova tavoite on mennä tällä toukokuun loppuun. Mikäli kuitenkin toukokuussa iskee jotkin megahelteet, pidätän oikeuden lisätä kapseliin shortsit. Nyt jo kolmessa viikossa on kuitenkin herännyt paljon ajatuksia omaan tyyliin ja tarpeisiin liittyen, joten uskoisin seuraavan kapselin näyttävän jo hyvinkin toisenlaiselta (muutoinkin kuin vaihtuvan vuodenajan takia).
Loppuun vielä pakko kertoa eräs kapseliini liittyvä keskustelu, jonka kävimme poikaystäväni kanssa tässä päivänä eräänä. Kapseliini ei nimittäin ole päätynyt yhtiäkään ”rentoja” housuja, ellei nyt treenihousuja lasketa. Olen täten päätynyt lähes päivittäin hyödyntämään poikaystäväni erinomaista kolitsihousuvalikoimaa ja tästä hyödyntämisestäni johtuen kävimme seuraavan keskustelun.
Hän: Sä käytät aika paljon mun kollareita, pitäiskö sun hankkia ihan omia. Ootko kuullu et on sellasia paikkoja, mistä voi ostaa asioita?
Minä: Ootsä kuullu sellasesta asiasta kuin mun kapselivaatekaappi. En mä voi ostella sinne asioita.
Hän: Eli sä käytät asioita mun kapselista?!
Minä (tyytyväisenä): Kyllä, juurikin näin.
Toim. Huom. Hänellä ei ole kapselia, hänellä on muuten vain niin vähän vaatteita, että kertoessani kapseli-ideoistani, hän totesi ilmeisesti jo harjoittavansa samaa.
Hupsistakeikkaa. Näillä sanoilla voisin aloittaa about jokaisen postauksen tätä nykyään. Ja olen ehkä aloittanutkin, ainakin joillain synonyymeillä. Aika kuluu ihmeellisen nopeaan ja elän vahvoissa harhoissa, jotta edellisestä postauksesta olisi kulunut vain muutama päivä. Tällä(kin) kertaa se muutama päivä on oikeasti kaksi viikkoa. Että niin, hupsistakeikkaa itse kullekin.
Parhaillaan vietän pääsiäislomaa ja poikaystäväni haki loman kunniaksi pelikoneensa varastosta. Nähdään kolmen kuukauden päästä, hän sanoi. On siis minulla aikaa kirjoitella.
Vaan mistä kirjoittaisi, on se ikuisuuskysymys. Tekisi mieli kirjoittaa tajutonta tajunnanvirtaa ja toisaalta vähän ihan oikeaa asiaa. Tajuton tajunnanvirta on helpompaa, joten aloitetaan sillä.
Eilinen ensimmäinen lomapäivä alkoi työstressillä, mikä on jokseenkin ironista. Olihan kuitenkin lomapäivä. Toinen lomapäivä alkoi selittämättömällä ahdistuksella, johon ei löytynyt syytä. Kuten selittämättömiin asioihin usein ei löydy. Tämä kolmas aamu oli jo inhimillinen. Yöt on menneet opettaessa Moosesta uudelle hiekkalaatikolle, päivät taasen hengaillessa, siivoillessa, pyykkiä pestessä, treenatessa, asioilla ja kahvilla. Noin niinkuin kiteytettynä. Epävakaista fiiliksistä huolimatta on ihanaa, kun voi vain olla. Ja juoda kahvia neljän jälkeen päivällä. Ja nukkua päikkäreitä. Suunnitelmissa on yksi keikka, sukulointia, kavereita ja salia. Ihanan tavallista ja normaalia. Olen huomannut nauttivani ihan luokattoman paljon kaikesta tavallisesta ja normaalista. Varmaan, kun ei ole tottunut.
Huhtikuu on mennyt kuin siivillä. Ollaan saatu kotia laitettua kuntoon (hiljakseen) ja eilen sain vihdoin vietyä talvitakit varastoon. Paitsi yhden, jota tässä vielä joutuu käyttämään. Olen ihastellut miten hyvin sattumalta minun ja poikaystävän asiat sopivat yhteen; hän tuo tänne minimalistisen muotoilun, minä valosarjat ja tanssiva kissa -taulun. Mooses tuo karvat, jotka sopivat kaikille pinnoille.
Eilen oli niin aurinkoista jo, että pukeuduin ekaa kertaa syksyn jälkeen farkkurotsiin. Tosin vain kahvilareissulle kilsan päähän, mutta kuitenkin. Tiedättekö sen fiiliksen, kun talven jälkeen pääsee ensikertaa pukemaan päälle farkkutakin, tennarit ja aurinkolasit (kaikki yhtä aikaan)? Se on ihana fiilis, jostain syystä yhtä ihana joka kevät.
Taannoin höpötin oudon paljon vaateasioista, ja pohdin pitäisikö aloittaa jokin vaatehaaste. Päätin viedä homman seuraavalle tasolle ja aloitin kapselipukeutumisen. Nykyinen kapselini on käytössä toukokuun loppuun. Paitsi, jos alkaa hurjat helteet ennen sitä. Silloin pidätän oikeuden uudelleenmuodostaa kapselini. Ajatuksena on kirjoittaa aiheesta lisää joku toinen kerta, toivottavasti aiemmin kuin kahden viikon päästä.
Nyt suuntaan suihkuun ja alan valmistautua illan keikkaan. Suuntana Loose, lavalla Brian ja Helvetin Peruna. Tulee lystiä!
Mantu 