TOUKOKUUN VIIMEISET

• Iloisena hississä, yksisarvis-tossut jalassa, menossa avaamaan kaverille alaovea. Meni myöhäiseksi illalliseksi homma, mutta oli mukavaa. Valmistamani ruoka oli myös erinomaisen hyvää, kaverin suureksi hämmästykseksi.

• Mooses rahin alla, ilmeisesti siellä on viileää. Kämpän lämpötila on keskimäärin 27 astetta, vaikka ulkona vielä käytännöllisesti katsoen pakastaa. Emme malta odottaa heinäkuuta.

• Puoliksi vapaan perjantain kunniaksi käytiin kahvilla ja porkkanakakulla.

• Kahvin ja porkkanakakun jälkeen lähdettiin Prismaan, kuten kaikki kunnon keski-ikäiset, ostamaan Keltaiseen Kostajaan uutta sisäkumia. Kun astuttiin Triplasta ulos, taivas oli synkkä.

• Lauantai-iltana treffeillä

• Peilikuvat on uusi musta, sanotaan meilläpäin.

• Kaverin pojan synttäreillä pistettiin futismatsi vireille. Eri pelaajille oli eri säännöt, mutta hiki ainakin tuli.

• Nukkuva Mooses.

• Hereillä oleva Mauri-mäyräkoira, jonka luona kävin sunnuntaina katsomassa salkkareita ja pelaamassa salkkari-lautapeliä. Minä voitin, Mauri ei osallistunut peliin.

• Etäiltiin eilen poikaystävän kanssa molemmat ja yritin keksiä meille lounasta. Totesin, että vegaaneiksi meillä on kovin vähän kasviksia tarjolla. Sen sijaan kokonainen seitanpaisti löytyi kyllä jääkaapista.

• Lauantaina kävin myös ex-koirakämppistä (ja ex-ihmiskämppistä) moikkaamassa. Molempia on ollut ikävä ja molemmat oli vielä söpömpiä kuin muistikuvissani.

• Sunnuntain lätkäporeet. Ilmeeni, kun olen juuri laittanut instaan jotain ”ööee oeeee kohti maailmanmestaruutta”, kun tilanne on 3-1, ja seuraavan puolen minuutin aikana Kanada tekee kaksi maalia.

• Mutta niin, Suomi on uusi maailmanmestari. Jos siis mennyt ohi. Ylärivi jotenkin ei yhtään loogisessa järjestyksessä vasemmalta oikealle: Torilla – Menossa torille – Voiton jälkeen, ennen lähtöä torille.

• Mooses ja hänen suuuuret silmänsä!

• Ja meikämantu, hississä taas.

• Meillä ei ole ikkunalautoja, joten Mooses ottaa ilon irti kukkapöydästäni. En ole ihan varma pidänkö tästä (lähinnä kasvien kohtalo huolettaa).


Sellainen oli minun toukokuun viimeinen viikko (lähes kokonaan ainakin). Huomenna kaiketi on virallisesti kesä. Ja ulkona vieläkin melkein pakastaa. Sisällä on se 27 astetta, jos pääsi jo unohtumaan.

LUKE SKYWALKERIKAAN EI KÄYTÄ TIETOKONEITAAN, KUN AJELEE HÄN KUOLEMANTÄHTEE TUHOOMAAN

Hei, sittenkin niitä kuvia vaaleanpunaisista puista! Ja siinä välissä 50 kysymystä (kaivoin netistä) ja vastaukset niihin (vastasin itse)!

1. Nukutko huoneen ovi kiinni vai auki?

⁃ Auki, että Mooses pääsee kulkemaan.

2. Otatko shampoo- ja hoitoainepullot hotellista?

⁃ En ota. Tosin nyt kun mietin, niin olen havainnut että irtopullojen tilalle hotelleissa on yleistynyt sellaiset seinässä olevat pumppuratkaisut. Niitä ei edes kehtaisi alkaa tyhjentää kotiinviemisiksi.

3. Lempi mäkki- tai heseateria?

⁃ Hesestä se joku vegaaninen ateria (Veke-hampurilaisella?)

4. Oletko varastanut ikinä tiekylttejä?

⁃ En ole. Muutenkin olen varastellut kovin vähän.

5. Käytätkö paperikalenteria?

⁃ Olen käyttänyt vuosia, mutta joskus viime keväänä päätin alkaa Bullet journaloimaan, vain tajutakseni olevani liian saamaton siihen. Ajatus oli kiva. Ehkä vuoden jaksoin hätäisesti piirtää kalenterisivut BuJooni, kunnes aloin olla liian kiireinen ja siirryin sähköisiin kalentereihin.

6. Leikkaatko ale-kuponkeja talteen ja jätät ne käyttämättä?

⁃ En leikkaa enkä käytä tai jätä käyttämättä. En itseasiassa ole edes ajatellut ale-kuponkeja aikoihin, siis että niitä vielä olisi. Eiku hei, kyllähän pääsiäisen aikaan saatiin lähikaupasta alekuponkeja! Niistä käytettiin osa ja osa jäi käyttämättä.

7. Kumman hyökkäyksen kohteeksi mieluummin joutuisit: ärtyneen ampiaisparven vai ison karhun?

⁃ Karhun! Uskon, että hänen kanssaan voisi helpommin käydä keskustelua ja lopulta ystävystyisimme.

8. Onko sinulla pisamia?

⁃ Kesäisin on! Kesän saapumisen huomaan, kun pisamat ilmestyy ja talven saapumisen taasen kun olen samaa sävyä valkoisen seinän kanssa.

9. Hymyiletkö aina kuvissa?

⁃ En aina, mutta jos se sopii tilanteeseen. Aina ei sovi, jos vaikka haluaa kuviin dramaattisia viboja.

10. Mikä ärsyttää eniten?

⁃ Kun ehdotat jollekin, että tehtäisiin jotain. Sitten kerrot tekemisen ja ehdotetun päivämäärän ja saat vastauksen ”Joo kuulostaa kivalta, pitää kattoo!”. Siinähän puhiset itseksesi, että ihan tosi – ehdotin leffaan menemistä, en matkaa maailman ympäri.

11. Lasketko askelia kävellessä?

⁃ En laske. Portaita saatan joskus laskea, jos kiipeän korkealle.

12. Pidätkö itseäsi fiksuna?

⁃ Tietyllä tavalla fiksuna, ei kuitenkaan ehkä sillai perinteisessä mielessä.

13. Meikkaatko päivittäin?

⁃ En meikkaa, tosi paljon jaksamisen ja fiiliksen mukaan.

14. Tanssitko ilman musiikkia?

⁃ Harvoin edes musiikin kanssa.

15. Pureskeletko kyniä tai kynsiä?

⁃ Kynsiä välillä. Lapsena pureskelin antaumuksella molempia.

16. Nukutko päiväunia?

⁃ Viikonloppuisin saatan nukkua, arkisin harvemmin ehdin.

17. Onko sinulla outoja neurooseja?

⁃ En kutsuisi neurooseiksi (enkä oudoiksi), mutta jos vessassa on vessapaperirulla väärin päin, niin käännän sen (oikein päin on siten, että paperi vedetään rullan päältä). Kotona suljen keittiön kaappien ovet, jos joku on jättänyt ne auki. Ja tiskikonetta ei IKINÄ saa jättää kokonaan auki.

18. Viikon paras biisi?

⁃ En tiedä onko viikon paras biisi, mutta eniten on päässä soinut Brian & Helvetin Perunan ”Älä snäppää kun sä ajat” (lainasin otsikkoon). Varmaan siksi, että neljän vuoden tauon jälkeen aloin taas käyttää snäppiä.

19. Millaisia ominaisuuksia unelmiesi miehellä pitää olla?

⁃ Pitää olla avarakatseinen, lempeä ja kyetä itsereflektioon sekä keskusteluun. Ja saada mut nauramaan. Ja ennenkaikkea nauraa mun vitseille. 😌

20. Katsotko piirrettyjä?

⁃ Katson ainakin omia lapsuuden lemppareita. Eli Muumilaakson tarinoita ja Disney-leffoja.

21. Lempileffa?

⁃ En ole niin leffaihminen, mutta ikuisuuslemppareita on Lord of the Ringsit.

22. Mihin hautaisit suurimman aarteesi?

⁃ Lipastooni. Se on käytännössä aina niin kaaoksessa sisältä, etten edes itse löydä sieltä mitään.

23. Mitä juot iltapalan kanssa?

⁃ Varmaan vettä. En juurikaan syö iltapalaa ajatuksella, että tämä on nyt iltapala, vaan syön jos on nälkä.

24. Minkä dipin otat nugettien kanssa?

⁃ Varmaan sellaisen perusmajon tai sitten paprika.

25. Lempiruoka?

⁃ Vietnamilaiset kesärullat ja nachopelti. Jos jotain tavallisempaa pitää sanoa, niin kuskushässäkkä. Se on meidän perus arkiruoka. Tiedättekö, sellainen mikä omassa lapsuudessa oli makaronilaatikko. Yksinkertaisuudessaan hässäkkään tulee kuskusia (yllättävää kyllä), kasviksia, tofua ja kastikkeeksi maapähkinävoi-soija-sitruunamehu -mix.

26. Onko sinulla tatuointeja tai lävistyksiä?

⁃ Tatuointeja neljä, lävistyksinä vain korvikset (yksi kummassakin korvassa). Mulla on joskus ala- ja yläasteella ollut nenäkoru (pariinkin kertaan), korvissa enemmänkin reikiä (osa itsetehtyjä) ja lukioikäisenä huulikoru.

27. Viimeinen ihminen, jota halasit?

⁃ Kaveria eilen, kun lähdettiin salilta.

28. Oletko ollut partiossa?

⁃ En. Itseasiassa elin pitkälle aikuisuutta ennenkuin edes opin mikä partion idea on.

29. Suostuisitko lehden kansikuvaksi?

⁃ Riippuu lehdestä, ehkä jonkun Oikeutta eläimille -lehden kanteen voisin suostua. Kana sylissä.

30. Milloin viimeksi kirjoitit käsinkirjoitetun kirjeen?

⁃ Tähän en osaa vastata, eli varmasti pitkä aika sitten.

31. Osaatko ajaa kaupungissa?

⁃ En ole varma mitä tällä haetaan takaa, mutta osaan kyllä ajaa kaikkialla missä on samat liikennesäännöt kuin Suomessa. Sen sijaan suuntavaistoni on onneton, olin sitten kaupungissa tai maalla.

32. Harrastatko uhkapelejä?

⁃ Lottoan eurolla lauantaisin. Toistaiseksi olen pari kertaa voittanut jokusen euron. Kun laskee että viiden vuoden ajan olen lotonnut 52 rahaa vuodessa, taidan olla vielä häviöllä.

33. Lempi voileipä?

⁃ Uunin kautta paahtoleipä, jossa tomaattipyrettä, vöneriä, herkkusientä, vihreitä oliiveja ja vegejuustoa.

34. Oletko ikinä saanut sakkoja?

⁃ Parit parkkisakot, en muistaakseni muuta.

35. Osaatko sukeltaa?

– Osaan kyllä. Siis sillai henkeä pidättämällä. Laitesukellusta en handlaa.

36. Paras aamupala?

⁃ Kahvi. Ja jos ruokaa pitää sanoa niin kaurapuuro tai kikherneomeletti

37. Mihin aikaan menet nukkumaan?

⁃ Haluaisin olla unessa jo kymmeneltä, mutta yleensä nukahdan 23 aikaan. Paitsi viime aikoina, kun olen ollut sängyssä jo puoli kymmenen ja pyörinyt yli puoleen yöhön.

38. Oletko laiska?

⁃ Sellaisissa asioissa, jotka ei ole ajan arvoisia. Esimerkiksi jos on ollut pitkä ja raskas päivä, arvotan levon ja olemisen tiskaamisen edelle.

39. Seuraatko uutisia?

⁃ En seuraa. Enkä juuri lue lehtiä. Jos jokin asia kiinnostaa, niin sitten etsin siitä tietoa. Luotan siihen, että oleelliset asiat kyllä löytävät minut, vaikka en katsoisi uutisia kolmesti päivässä.

40. Montaako kieltä osaat puhua?

⁃ Kahta, suomea ja englantia. Ja ruotsia toivottavasti vielä joskus.

41. Mitä lehtiä olet tilannut?

⁃ Joskus tilasin Cosmopolitania ja muistelisin tilanneeni myös Trendiä. Viime vuosien aikana on postiluukusta kolahtanut vain Kirkko&Kaupunki, mutta sekin loppui vuoden vaihteessa, kun erosin kirkosta.

42. Pesäpallo vai jalkapallo?

⁃ Jalkapallo. En ole ikinä juuri seurannut, mutta viime kesän kisat ja Pietarin reissu sai innostumaan.

43. Oletko itsepäinen?

⁃ En, enemmänkin mukautuva. Mutta jos olen jotain mieltä asiasta, se tarkoittaa että oikeasti tiedän mistä puhun, ja silloin vaatii paljon että muutan mieleni.

44. Mikä on suurin saavutuksesi tähän mennessä?

⁃ Ehkä se, että olen saanut Kultaköynnökseni kasvamaan pistokkaasta isoksi köynnökseksi. Ja pitänyt Nukkumattini hengissä jo yli kaksi vuotta sekä kaktukseni yli neljä vuotta! (Toim. Huom. Lapsena sarjamurhasin kaktuksia.)

45. Katsotko saippuasarjoja?

⁃ Salkkarit lasketaanko?

46. Pelkäätkö korkeita paikkoja?

⁃ En varsinaisesti, tai siis pystyn ihan hyvin asumaan 7. kerroksessa ja katsomaan parvekkeelta alas. Mutta lintsin Kingin huipulla kyllä pelotti (ehkä siksi että näen usein unia tornin kaatumisesta kun olen huipulla) ja lentokoneessa vähän kauhistuttaa.

47. Laulatko autossa?

⁃ Jos soi hyvä biisi. Olen aika harvoin auton kyydissä, etenkään yksin. Ja muiden kyydissä mieluummin puhun.

48. Lempiaineesi koulussa?

⁃ Äidinkieli ja yhteiskuntaoppi.

49. Viimeisin lukemasi kirja?

⁃ Viime aikoina iltalukemisena on mennyt kasa Sweet Valley High -kirjoja. Niiden ulkopuolelta jos pitää valita, niin Deborah Spungenin Nancy. Luin sen pitkästä aikaa pääsiäislomalla.

50. Ootko käyttänyt asetta?

⁃ En mitään vesipyssyä tai ilmakivääriä rajumpaa. Eikä kyllä ole tarvekaan.


Phhiuh, olipa homma. Huikatkaa hep jos selvisitte tänne asti!

VIIKONLOPPU KUVINA (JA VÄHÄN JOTAIN SIIHEN PÄÄLLE)

Perinteinen ”viikonloppu kuvina” -postaus. Vaikka en ole kyllä varma onko kaikki kuvat viikonlopulta, joten ehkä tämä onkin ”viikko kuvina”. Vaikka toisaalta siihen tässä on kuvia liian vähän… Mutta mennään tällä.

Perjantaina oli pitkästä aikaa Villasukkajengi get together. Villasukkia ei ollut, mutta viintä kylläkin. / Oli kylpytakki ja iso nuttura. Kumpikaan ei liittynyt ensimmäiseen kuvaan.
Aina jos Moosesta ei näy missään, tarkistan saunan. Herra Karvapylly tykkää loikoilla siellä, onhan siellä lämpöistä ja hämärää.
Lemppariasioita: Kahvikuppi ja Mooses.
Lauantaina juhlittiin kaverin babyshowereita. En ollut vastuussa järjestelyistä, mutta olin juhlien kiintiö-darrapeikko. (Koska perjantain villasukkajengi ja viinit.)
Mooses sohvalla. Siis noi söpöläiset takatassut. Ihana!
Perjantaina etäiltiin yhdessä poikaystävän kanssa (eka kerta yhteenmuuton jälkeen, kaikkiaan toka kerta). Käytiin Just Vegessä lounaalla ja aurinkoinen sää ajoi meidät lounastamaan terassille.
Mooses sohvan selkänojalla, litteänä.
Torstaina matkalla ruotsin tunnille löysin vaaleanpunaisen puun. Näitä nyt riittää, kuulemma Roihuvuori on tänä viikonloppuna ollut täynnä instagrammaajia. Pidin todennäköisenä, että tämä tulee olemaan ainoa kamerakosketukseni vaaleanpunaisiin puihin, joten otin tilaisuudesta niinsanotusti vaarin.
Mooses jääkaapin ja ruokakupin välillä odottamassa ruokaa. Kun etsittiin kämppää, toivoin sellaista jossa olisi keittiö erikseen, oven takana. Ei natsannut, joten nyt eletään näin. Eli kun menee keittiöön, Mooses on jaloissa pyörimässä nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa.

Viikko oli oikein mukiinmenevä ja meni nopeaan. Viikonloppu sitäkin nopeammin. Tämä oli se viikko, kun oikeasti tuntui keväältä ensimmäisen kerran, ainakin hetkittäin.

Tänään kävin kaveria jeesaamassa muutossa ja kohta lähdetään vielä kävelylle. Katsottiin tänään iltapäivällä Sinkkuillallista ja inspiroiduttiin yhden menun nakkipiiloista. Tänään siis iltaohjelmassa saunaa ja nakkipiiloja. Seitsemän maanantaita kesälomaan ja jos viikot jatkaa vilisemistään näin, niin kohta lomat onkin jo lusittu ja on taas joulu. Eli note to self: nauti tästä, nyt.

Ihanaa loppusunnuntaita kaikille! ❤

HENKILÖKOHTAISTA

Mulla menee tosi hyvin ja olen tosi onnellinen. Sanoisin, että ensimmäistä kertaa elämässäni, ellei se kuulostaisi niin kamalan radikaalilta. Itselleni se ei kuitenkaan kuulosta. Nyt vain tuntuu, että kaikki palaset on kohdallaan. Elän tavallista, hauskaa ja rakkaudentäyteistä elämää. Sellaista, mitä tavoittelin ja mistä haaveilin.

Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, olen joutunut myös kohtaamaan esiin ryömineitä menneisyyden mörköjä ja traumoja, joiden olemassaolosta en ehkä tiennyt. Sanon ehkä, koska asioita muistaa, vaikkei ne välttämättä vaikuta elämään koko ajan.

Olen pyöritellyt päässäni paljon ajatuksia tästä aiheesta. Menneisyydestä, traumoista ja siitä, miten ne muokkaavat ihmistä ja väistämättä vaikuttavat nykyhetkeen. En tiedä saako kukaan muu tästä mitään tolkkua, mutta yritän kirjoittaa ajatuskelani auki.

Kun ihminen elää tarpeeksi pitkään tietyssä ympäristössä, tiettyjen asioiden, ihmisten tai käytöksen vaikutuksen alla, siitä tulee normaalia. Ja samalla kaikki se, mikä muille (enemmistölle, onneksi) on normaalia, on tälle ihmiselle epänormaalia. Vaikka miten alitajunnassaan ymmärtäisi kumpi näistä kahdesta todellisuudessa on normaalia ja kumpi ei, on siitä omasta normaalista ehkä vaikea irroittautua. Platonilla on suhteellisen hyvä luolavertaus, joka jossain määrin kuvailee tätä samaa. Itse ehkä lähestyn hieman vähemmän dramaattisesti.

Omasta kokemuksestani normaliin ja epänormaalin rajamailla olen päässyt kilometrejä eteenpäin, samoin kuin niistä ajatuksista, että ehkä itse olenkin se epänormaali. Mieleni on niinsanotusti kirkas ja tiedän mikä on normaalia ja mikä ei. Tai no, minun ja minun ihmisten maailmassa normaalia. Jollain voi olla erilainen normaalikäsitys. Itse satun nykyisin olemaan hyvin kriittinen sen suhteen, millaisen normaalikäsityksen omaavia ihmisiä elämääni otan. Mikä on hyvä juttu, niin kaikkien kannattaisi.

Silti, kuitenkin, huomaan että se vuosien takainen normaali, epänormaali, on edelleen läsnä. Ja välillä se nousee pintaan. Ja se pistää vihaiseksi. Tuntuu epäreilulta, että jokin mitä ei varsinaisesti itse aikanaan valinnut, sabotoi elämää edelleen.

Jos avaan tätä kuvitteellisen esimerkin kautta, niin oletetaan että olet vaikka parisuhteessa ihmisen kanssa, joka vihaa pukeutumistyyliäsi. Ja kertoo sen myös, kovaan ääneen ja usein. Kun on tarpeeksi kauan elänyt niin, että aamulla vaatteet pukiessaan tai uuden kesämekon ostaessaan, tietää saavansa kuulla jonkin ilkeämielisen kommentin, alkaa sitä alitajuisesti jo odottaa. Ei lähdetä siihen, miksi ihmeessä kukaan haluaisi arvostella ilkeästi toisen ihmisen vaatteita, vaan siihen miten tarpeeksi monen toiston jälkeen jostain asiasta tulee ”normaalia”. Vaikka sitä vähän (tai vähän enemmän) kyseenalaistaisi, siihen tottuu. Koska pelottavaa kyllä, kaikkeen tottuu.

Jos sitten oletetaan, että tämä suhde päättyy ja joskus alkaa seuraava, niin ne vanhat kokemukset kulkevat helposti mukana. Ja vaikka tämä uusi ihminen olisi miten kiltti, lempeä ja pitäisi vaatteistasi, se alitajunnassa nakuttava vanha malli ei olekaan niin poissa, mitä ehkä itse luuli sen olevan. Vaikka järjellä ajateltuna tietää, että pelko loukatuksi tulemisesta on turha, se silti on siellä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Joskus tulevaisuudessa, toivottavasti, ei enää ollenkaan.

Näitä ajatuksia on, kuten sanottu, noussut esiin viime aikoina. Luultavasti siksi, koska olen todellakin onnellinen ja kaikki on hyvin. Mutta kun ei ole sellaiseen tottunut, on se myös erinomainen kasvualusta näille peloille. Omat tunteet ja ajatukset saavat aikaan melko ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta kun ymmärtää täysin sen, miksi olen tällainen ja toisaalta tuntuu väärältä olla tällainen. Koska nykyhetki ei liity mitenkään siihen menneeseen. Sitä huomaa olevansa iloinen ja helpottunut itsestäänselvyyksistä, kuten esimerkkitapauksessa olisi siitä, että seurustelukumppani ei hauku vaatteittasi. Ja sitten tuntuu hölmöltä, ikäänkuin olisi odottanut toisen käyttäytyvän huonosti, vaikka se ei ikinä sellaista tekisi. Ja samalla kun taustalla on se oma menneisyys, ei halua ottaa mitään itsestäänselvyytenä. Vaikka ehkä vähän pitäisi.

Helpottavaa kuitenkin on, että tästä voi päästä yli ja eteenpäin. Jos epänormaalista saa normaalia riittävällä toistolla, saa myös normaalista normaalia samalla toistolla. Ja ehkä, toivottavasti, taas muutaman vuoden päästä lukiessani tätä tekstiä, voin todeta näiden ajatusten tuntuvan kaukaiselta ja että kyllä se elämä vie eteenpäin. Siihen ajatukseen on hyvä nojata.

RENTO VIIKONLOPPU (KIPPEELLÄ SELÄLLÄ)

Viikonloppu oli sellainen, mitä tilasinkin. Rento, siis. Hyvää ruokaa, seuraa, salia, lepoa ja sohvalle torkahtelua. Viikonloput on taas ollut täynnä ohjelmaa – mikä on kivaa, koska ystävät – mutta yksi väliviikonloppu teki hyvää.

Äitienpäivänä poikaystävä teki aamupalabageleita ja Mooses lauloi aamuyöllä onnittelulaulun. Aamiaisen ohella katsottiin NHL-matsia, minä enemmänkin sivusilmällä, ja jossain vaiheessa totesin, että onpa kova matsi kun koko ajan tulee maaleja. ”Etenkin kun katotaan maalikoostetta”, vastasi poikaystäväni. Aivan.

Fillarikauden korkkaus jäi välistä, koska Keltaisen Kostajan eturengas on edelleen puhki ja en ole saanut kerättyä voimia asian hoitamiseksi kuntoon. Eikä viime elokuusta oikeasti edes ole niin pitkä aika. Sen sijaan käytiin kävelyllä Torkkelinmäellä, koska edelliskerralla jäi harmittamaan ettei ollut puhelinta mukana. Kevät ja värikkäät talot on ihana yhdistelmä, jos minulta kysytään.

Lauantaina salilla onnistuin saamaan selkäni jumiin ja sunnuntain äitienpäiväpäivällisillä kuuntelin kadehtien, kun mummo puheli rollaattoristaan. Tänään kävin hierojalla ja ai jehna, miten teki kipeää kun runnottiin selkää auki. Onneksi helpotti.

Hirveästi halusin kirjoittaa viikonlopusta, mutta en oikein tiedä miten siitä kirjoittaisi kuulostamatta tokaluokkalaisen kesälomakertomukselta. Tiedättehän; kesä oli kiva. Käytiin paljon uimassa ja sitten mentiin jätskille ja lintsille. Kesällä oli lämmin. Minä rakensin hiekkalinnan ja aalto söi sen. Lomalla oli kivaa. Heippa!”

Jotenka. Viikonloppu oli kiva. Käytiin salilla, kävelyllä ja syötiin jätskiä. Ostin vegekaupasta vegaanisia juustonaksuja, mutta en ehtinyt syödä niitä. Viikonloppuna oli vähän kylmä ilma, vaikka aurinko paistoi. Minä maalasin kaksi äitienpäiväkorttia ja yhtenä yönä Mooses söi maalausalustana toimineen Yhteishyvä-lehden. Viikonloppuna oli kivaa. Heippa!