MINÄ, 2017 / MINÄ, TÄNÄÄN

Selailin blogivuotta 2017 etsiessäni yhtä tiettyä postausta. Siinä selaillessa osui silmään toinen postaus, joka käsitteli minua. Sinänsä ei yllättävää, tämä koko blogihan käytännössä käsittelee minua. Tässä kuitenkin olin listannut asioita, joita mm. rakastan, inhoan, haluan ja olen. Ajattelin, että olisi hauska käydä tätä läpi ja katsoa miten olen muuttunut. Vai olenko sittenkään?

Alla alkuperäinen teksti, boldatut kohdat pitää edelleen paikkansa, kursivoidut ei enää. Ja perään kommentit, tietenkin.

Minä 2017
Minä 2022

Olen: 25-vuotias, herkkä mutta tuskin erityisen, huonon huumorin omaava, crazy cat lady, eläinrakas, joskus todella ahdistunut, stressiperse, epäitsekäs, tatuoitu, huono käyttämään koruja ja kävelemään korkkareilla, opiskelija, osa-aikainen duunari, liian kiltti, kahviaddikti, suomiräbämuija, helsinkiläinen, valkan friidu, lacto-ovo-pesco -vegetaristi.

2022 — Odotusten mukaisesti olen vanhentunut viisi vuotta viidessä vuodessa, vaikka toisaalta tämän viiden vuoden aikana kuulin kerran vanhenneeni 14 vuotta kuudessa kuukaudessa. Koruja olen viime aikoina innostunut käyttämään, mutta ihan en sanoisi olevani varsinaisesti hyvä siinä. Korkkareilla en ainakaan usko, että vieläkään osaisin kävellä. Tosin olen viimeksi omistanut korkokengät suunnilleen tuolloin viisi vuotta sitten, joten en ole testannut lähiaikoina. Opiskelija-status on mennyttä, samoin duunarielämä. Koen edelleen olevani kiltti, mutta olen vähän työstänyt siitä sitä liian-etuliitettä pois. Omasta mielestäni ihan hyvin tuloksin. Valkan friiduksi palasin 11 kuukauden Alppilan syrjähypyn jälkeen. Ja tosiaan, olen vegaani. Ihan vain jos ei ole aiemmin tullut puheeksi.


Minulla on: kissa, 21 vuokraneliötä, MacBook Pro, monta hyvää ystävää, Turtles -dvd-boksi, monta mustaa mekkoa, kolme yksisarvispaitaa, kummityttö, rikkinäinen irtopohjavuoka, ihana perhe, kattolamppu 70-luvulta, yksi tuoli, seitsemän muumimukia, ananaspuu, Harry Potter -lautapeli, KHL-jääkiekko, lumilauta, kahdet nyrkkeilyhanskat, ikkunalaudalla Sweet Valley High -kirjoja.

2022 — Minulla on edelleen kissa, joka on viidessä vuodessa vanhentunut 20 vuotta. Ihmeellistä tuo Mooseksen elämä! Vuokraneliöitä on 50. Yksisarvispaitoja ei ole enää kuin yksi ja rikkinäisestä irtopohjavuoasta olen joskus konmaripäissäni hankkiutunut eroon. Se yksi tuoli on edelleen, mutta saan myös käyttää poikaystävän kahta tuolia halutessani. Ananaspuu kuoli noin tunti tuon alkuperäisen postauksen kirjoittamisen jälkeen. Nyrkkeilyhanskoja on yhdet, Sweet Valley High -kirjoja aika monta, mutta ikkunalautoja ei nykyisessä kodissa ole.


Minulla ei ole: ammattia, pakastinta, hiuslakkaa, vaatekaappia, Spotify premiumia, uunia, imuria joka mahtuisi kokonaan sängyn alle, yhtiäkään korvakoruja, mikroaaltouunia, luistimia, (omaa) televisiota, tietoa ensi kesän suunnitelmista, niitä edellistä edeltävässä postauksessa listattuja vaateasioita.

2022 — Selkeästi olen saanut monta asiaa viimeisen viiden vuoden aikana. Ammatti, pakastin ja mikro kuulostaa kovin aikuiselta. Samoin kuin imuri, mikä mahtuu sängyn alle. Tai mahtuisi, tämän hetkinen sänkymme on kokonaan lattiassa kiinni, joten sen alle ei mahdu minkäänlainen imuri.


Haluaisin: Kaikki edellistä edeltävässä postauksessa listatut vaateasiat, tietää mikä musta tulee isona, oman asunnon, olla kykeneväinen pistoolikyykkyihin, pelastaa kaikki maailman kodittomat eläimet, stressitöntä elämää, sisäisen tasapainon, yksisarvisen, tosi laihat jalat, Spotify premiumin, ympärivuotiset pisamat, Moccamasterin, uuden paistinpannun, reppureissata aasiassa, osata ruotsia.

2022 — Ne edellistä edeltävän postauksen vaateasiat olivat mustat Vansin slip-onit ja farkun värinen oversize farkkutakki. Omistan aika monet kengät, joten en koe enää tarvetta noille Vanseille ja farkkurotsikin löytyy, ei tosin tuollainen. Olen kyllä viisi vuotta sitten paljon halunnut asioita, joita enää en koe haluavani.


Inhoan: itsekkäitä ihmisiä, kahvia rasvattomalla maidolla, sitä ruoka-ainetta jolle olen varmaan allerginen koska se saa kielen kihelmöimään, sitä etten tiedä mikä se ruoka-aine on, länkyttäviä ihmisiä, liian vahvaa teetä, omatekemääni chia-vanukasta, uutta salkkari-Iidaa, palelemista, ahtaita paikkoja, hämähäkkejä, pölyjen pyyhkimistä, muiden ihmisten myöhästelyä, omaa myöhästelyäni, nettilähteiden käyttöä, pimeitä hiljaisia katuja, burpee-hyppyjä, ahdasmielisyyttä, ylimielisyyttä, kun en osaa jotain heti, melkein kaikkea matematiikkaan liittyvää, puhelimessa puhumista.

2022 — Se allergisoiva ruoka-aine on oletettavasti jokin kasvisten pinnalla käytetty säilöntämyrkky. Että en ihmettele jos suussa kihelmöi. Hämähäkkejä pelkään, mutta en inhoa niitä itsessään. Ja pelosta huolimatta asuin viime kesän hämppiksen kanssa samassa huoneessa ja ahdisti vain ihan vähän. En vieläkään tykkää siitä, etten osaa jotain heti, mutta olen hyväksynyt sen. Isona tekijänä tässä ymmärtämisessä oli sen ymmärtäminen, että ihan tosi harva ihminen oppii asioita heti. Nettilähteiden inhoaminen sai naurahtamaan. Siitäkin inhosta olen päässyt läpi, todennäköisesti koska ei ole vuosiin moisia tarvinnut, tai ainakaan merkata niitä koulun ohjeistamalla tavalla. Mikä oli muuten sekava se!


Itken: helposti, väsyneenä, ilkeille sanoille, elokuville, kirjoille, musiikille, missä tahansa jos tuntuu siltä, ilosta, surusta, muuten vaan.

2022 — En enää itke niin helposti kuin viisi vuotta sitten, mutta toisaalta viisi vuotta sitten oli elämä muutenkin pelkkää itkua. Haluan ajatella tunteiden näyttämistä voimavarana enkä heikkoutena. Muuten vaan en kuitenkaan enää itke, vaikka ehdittomasti pidän itkemistä puhdistavana kokemuksena.


Nauran: netti-meemeille, vitseille joita ei ollut tarkoitettu vitseiksi, spontaaneille heitoille, Mooseksen hassulle käytökselle, joskus unissani, väsyneenä.

2022 — Ensinnäkin: tykkään sanasta ”netti-meemi”, miksihän pelkkä meemi ei ole riittänyt? Huumorintajuni ei ole liioin muuttunut viidessä vuodessa ja nauraminen on ihanaa.


Rakastan: aamukahvia, läheisiä ihmisiä, Töölönlahtea, kirjoja, valokuvaamista, irtokarkkeja, kesäöitä, pimeitä syysiltoja, aitoja ihmisiä, kauniita sanoja, musiikkia, mintunvihreää, kuumia suihkuja, tennareita, tatuointeja, raitiovaunuja, festareita, Kallion kirjastoa, yksisarvisjuttuja, nauramista, Nepalilaista ruokaa, salkkareita, ihastumisen tunnetta, luontoa, Moosesta vatsani päällä, hassuttelua.

2022 — Olen iloinen, että olen viisi vuotta sitten osannut listata näin monta rakasta asiaa, jotka edelleen kolahtavat.


TLDR; Viidessä vuodessa ihminen muuttuu, tai sitten ei. Ihminen vanhenee viidessä vuodessa viisi vuotta, kissat samassa ajassa kaksikymmentä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s