KESÄKUVIA & VÄHÄN TARINOITA

Kaksi kolmannesta mennyt kesäkuuta ja se toinen kolmannes meni lähinnä ympäriinsä pörrätessä. Sekä niistä pörräilyistä toipuessa. Sen takia kirjoittaminenkin on jäänyt, mutta otan vahingon takaisin ja jaan nyt kivoimpia juttuja männäviikoilta. Toim. Huom.! Jos jossain kohtaa tätä lukiessa tulee olo, että olen seinähullu, niin se pitää luultavasti paikkansa.

Tässä minä yöllä, Turun jokirannassa. Oli Kesärauhan toisen päivän ilta, tai siis yö, ja olimme matkalla baariin. Baarin nimi oli Ö, minua sai kutsua Rouva C:ksi. En ole ikinä räpännyt niin montaa tuntia yhen yön aikana, kun tänä kyseisenä yönä.
En ole mikään suurin fani, mitä tulee kotimme ikkunoista näkyviin maisemiin. Vastapäisen talon katto ja rakenteilla oleva talo eivät olisi ehkä ensimmäisiä valintojani, ja nostokurjetkin usein vain ahdistaa. En vain ymmärrä miten ne kasataan, vaikka olen katsonut aiheesta lukuisia videoitakin. Yhtenä iltana maisemaa kuitenkin piristi sateenkaari. Saisi jäädä siihen pysyvästi, jos minulta kysytään. Ei kysytty ja se katosi nopeaan. (Niin nopeaan, että hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen poikaystäväni tuli huoneeseen ja käskin katsomaan ikkunasta. Hän katsoi ja katsoi ja lopulta kysyi, että mitä tässä pitää katsoa. Saateenkaaresta oli jäljellä muisto vain.)
Eräs ystäväni oli aiemmin kysynyt jahka haluaisin hengailla lauantaina. Olin ehtinyt jo sopia muuta ja jouduin kieltäytymään. Kun ne muut menot peruuntui, laitoin tälle edellämainitulle ystävälle varovaisen viestin, jotta olisiko vielä hengailuseuraa vailla. ”Joo, ollaan menossa V:n kanssa Haloo Helsingin keikalle, lähe mukaan? Mulla on ylimääräinen lippu.” Lupasin lähteä ja sateista taivasta katsoessani tarkistin vielä että ollaanko ulkona, ajattelinhan keikan olevan Allas Sea Poolilla. No, ulkona oltiin, mutta ei altaalla vaan stadikalla. Näin sitä tapahtuu kaikenlaista, kun joskus on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Voi vaikka päätyä stadion-konserttiin.
Saatiin isokarhuilta parvekekalusteet lainaan. Taikka en lainasta tiedä, kun kielsivät palauttamasta niitä. Hirveästi ei ole vielä tullut hengailtua tuolla, mutta Mooses kyllä viihtyy. Ensiksikin se on varmaan kohtuu viileä paikka. Toiseksi on ilmeisen mukavaa teroittaa kynsiä tuoleihin.
Näin ystävää pitkästä aikaa ja käveltiin Cafe Regattaan. Kuva paikan laittoman päheestä vessasta. Kahviteltiin ja käveltiin varmaan kymmenen kilsaa, ja lopuksi seistiin vielä kotitaloni kadulla juttelemassa suunnilleen tunti. Jossain vaiheessa totesin, että voitaisiin ihan kevyesti lähteä kaksin jonnekin viikonloppuretriitille ja puhua taukoamatta kolme päivää. Sielua lämmittää, että on ystäviä joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella, olematta kuitenkaan kaikesta samaa mieltä.
Postaus on hyvä aloittaa ja lopettaa kesärauhaan. Tai oikeastaan festariviikonlopun air’bnb-kämpän parkkipaikalle, mutta kuitenkin. Uudet farkut olivat kelpo ostos kesään, tai ainakaan minulla ei ole vielä tullut järin usein fiilistä että nyt on muuten liikaa päällä. Erityisen iloinen olen siitä, että vaikka koko festareita edeltävän viikon ääni päässäni huusi, että olen ruma ja lihava ja kaikin puolin epäkelpo ihmisriepu, en antanut sen äänen viedä kovin isoa siivua hauskasta viikonlopusta. Ja päällimmäisenä onneksi jäi mieleen nauru, musiikki, valo, lämpö, rakkaus, tanssi ja yöllinen räppikeikka Hämeenkadun Subwayssa.

Sellaista. Mitä teidän kesäkuuhun?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s