Ei varsinaisesti pitänyt lainata otsikkoa Asalta (vai onko tuo peräti Avaimen aikainen biisi), mutta minkäs teet. Se vain tuli mieleen miettiessäni mistä aloittaisin. Päätin aloittaa hidastuksesta, pakollisesta sellaisesta.
Kävi nimittäin niin, että tulin kipeäksi. Vähän pahaan saumaan, koska eilen olisi ollut eräät illalliset, joita olin odottanut pitkään. Ja perjantainakin olisi ollut menoa, viikon töistä ja muista mukavista puhumattakaan. Kuitenkin, kun ottaa huomioon syksyn olleen aika raskas, vaadittiin varmasti yksi tauti, että suostuin pysähtymään. Koska en muuten ole suostunut, en vaikka kaikki ympärilläni on siihen suuntaan kannustaneet.
Muutimme uuteen kotiin viikko sitten ja kotiutuminen on sujunut melko hyvin. Saikun myötä tuli aikaa olla täällä uudessa kodissa ja vähän myös opetella hahmottamaan sitä, että tämä on nyt meidän koti. Oma sellainen. Tai no, pankin vielä, mutta kuitenkin. Täällä ollaan koko perhe maattu rivissä sohvalla. Mietitty jotain säilytysratkaisua keittiöön ja hyllyä olkkarin seinään. Mooses kylläkin on enimmäkseen nukkunut. Rivien välistä ymmärsin, että keittiön säilytysratkaisut eivät Hänen Ylhäisyyttään kiinnosta kissanhännän vertaa, kunhan ruokakuppi täyttyy säännöllisesti. Siinä on kuulemma ollut parantamisen varaa.
Parantamisen varaa olisi myös minulla, muussakin kuin Moshnun ruokakupin täyttämisessä. Ei juuri auta vaikka kaikki ihmiset ympärillä, ja Asa, huutaisi korvaani jotta hidasta, jos en sitä itse suostu tehdä.
Lokakuu voitti nopeudessaan jopa syyskuun. Seuraavan postauksen otsikon voinkin taas lainata Miljoonasateelta.
Australian Master Chef. Epätodennäköisin sarja mihin luulin voivani koukuttua.
Burger King. Oli erään lauantai-illan treffipaikka.
Catumus. Että taas lähdin tekemään tätä helkkarin aakkospostausta. Ajatuksena se tuntuu aina helpolta ja kivalta, mutta ei se ole.
Disney+. Tilasin pitkästä aikaa, koska halusin katsoa Aristokatit.
Flamingo Spa. Sain yllättäen sinne lahjakortin, jonka parasta ennen -päivä läheni ja vielä enemmän yllättäen sain maailman lyhyimmällä varotusajalla mukaan kaverin, jonka kanssa tosi harvoin mikään onnistuu lyhyellä varotusajalla.
Harmaa maailma. Enimmän aikaa.
Keltaisen sävyt. Jestas miten voikin olla vaikeaa löytää juuri oikeanlaista keltaisen sävyä seinään.
Love it or List it -sarja. Vancouver- ja Suomi-versiot on parhaat.
Makaronilaatikko. Löysin hyvän ja helpon reseptin, joten tätä on tullut tehtyä enemmän kuin laki sallii.
Nukkuminen. Kun mitään muuta ei haluaisi tehdä.
Oranssi taivas. Oli yhtenä aamuna. Oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti
Piirakka mustikalla. Leivoin. Ja kierona luonteena laitoin sen tähän, koska M oli jo varattu.
Ruokalistan suunnittelu. Että heippuli vaan, keski-ikä.
Skumppa. Lasillinen silloin tällöin.
Tyynyt. Iltaisin Mooses vie minun, aamuisin minä vien poikaystävän. Se on vain niin paljon mukavampi kuin omani.
Work out. Istuin salilla jalkaprässiin ja reväytin vatsalihakseni (siltä se tuntui) kun yritin aloittaa liikkeen. Laittamieni painojen lisäksi oli jäänyt edellisen käyttäjän painot päälle, 146 kiloa. Kumma kun ei liikkunut.
Å. Ruotsin tunnit alkoi taas ja ehdin mukaan neljännelle tunnille. Viidennen tunnin läksyjä tehdessäni muistin miksi aikoinaan löin hanskat tiskiin kielen kanssa. SSS eli Saatanan Sivulauseen Sanajärjestys. Pitäis muka olla helppoa.
Löysin netin syövereistä tällaisen kyselyn, johon pyysin siskokarhua vastaamaan. Vastausten julkaisu saattaa viedä loputkin maineen rippeeni, mutta kerrankos sitä. Siskokarhun pyynnöstä lisäsin myös omat vastaukseni hänen vastauksiensa perään.
Minä ja siskokarhu vuonna 2011. Kuin kaksi karhua, aurinkolaseja myöten.
Nauranko vitseille, joita en oikeasti tajua? Mitä todennäköisemmin, etenkin jos ne on omia. // Nauran lähes poikkeuksetta, tosin omat vitsini yleensä tajuan.
Pidänkö halailusta? Joo. // Oikea vastaus.
Haluanko pienet vai isot häät? Luulen, että et ole ajatellut asiaa, mutta veikkaan pienet. Tosin sulla kyllä on aika liuta kavereita, että lopulta niistä varmaan tulisi aika isot. // Haluaisin pienet, mutta haluaisin myös kutsua kaikki kaverit joten lopputulema on sama.
Olenko koskaan rikkonut lakia? Et, tai ainakin niin väitit jokunen vuosi sitten. 🤨 // Edelleenkään en myönnä mitään.
Millainen on voileipäni? Voi ei, hankala! Varmaan joku omituinen yhdistelmä. Sanotaan ruisleipä tofulla ja punasipulilla. 😁 // Meinasin vetästä tofut ja punasipulit väärään kurkkuun, kun luin tämän. Nimittäin olen hiljattain syönyt useammankin kerran leipää tofulla ja punasipulilla. Tosin paahtoleipää, mutta muutoin erinomainen vastaus!
Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten? Jotain suomi räppiä. Sellaista mistä on hauska tehdä omia versioita niin kauan, että hermostut. // Valitettavasti oikein.
Mitä pelkään? Hämähäkkejä! // Kyllä. Niiden jälkeen tulee liuta muita asioita, mm. ahtaat paikat, tukehtuminen, vihatuksi tuleminen ja uusimpana murhaajat, kiitos kuuntelemani true crime -podcastin.
Kestänkö stressiä? Et oikein. // Kohtuuden rajoissa kyllä, mutta tavoitteena on elää stressitöntä elämää.
Oudoin tapani? Apua, mikä niistä?! Varmaan se, että nimeät esineitä kuten imurin. // Se ei ole outoa, ainoastaan empaattista.
Entä ärsyttävin tapani? Se kun hermostut siitä, jos sut keskeyttää sillon kun pidät kahden tunnin monologia. // Ai saakeli kun se muuten onkin ärsyttävää!
Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua? Hmm tää on vaikea. Oot vähän sellanen työmyyrä, että pärjäisit varmaan kaikissa. Tosin valittaisit kyllä, jos et viihtyisi, mutta sanotaan vaikka johonkin myyntityöhön. Siitä muistan, että et ainakaan tykännyt. // Joo kyllä, älkää kukaan enää laittako mua myyntityöhön. Olen tosi huono siinä.
Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla? Varmaan perustaisit eläinsuojelukodin. // Todennäköisesti kyllä.
Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi? Kai tähän on pakko vastata musta. Parempi olla perustelematta. // Sieluni hieman läikähti tässä kohdin 🖤
Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä? Se, että ne keskeyttää sun kahden tunnin monologit. // No kyllä!! Lisäksi valehtelu, salailu, huumorintajuttomuus, ylimielisyys, lupausten rikkominen, kapeakatseisuus ja kykenemättömyys myöntää olleensa väärässä. Muutaman mainitakseni.
Mikä on suosikki roskaruokani? Hampurilainen? Hyvää on, joten mahdollisesti! En ehkä itse osaa antaa tähän oikeaa vastausta. Eikun osaanpas, sori; nachopelti. Eli 0 pistettä. Vai tuleeko tässä miinuksia?
Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et? En ole kiinnittänyt huomiota sun vaatteisiin vaan enemmänkin niihin kissankarvoihin niissä, jotka tarttuu mun vaatteisiin, kun halataan tai jää susta jälkeen, kun käyt kylässä. // Ei ole kissaäitiä karvoihin katsominen, sanotaan meillä päin.
Mikä oli viimeisin tekstiviesti jonka lähetin sinulle? Viimeisin oli whatsapp ryhmäviesti: ”No hyvä et huomattiin ennenku mummo joutu vankilaan laittoman lukon hallussapidosta!” // Pysyn kannassani, en tiedä miltä näyttäisi tulevaisuuden liikennemerkit ja rekisterikilvet, jos mummo päästettäisiin irti vankilan pajalle.
Kun riitelemme, miten käyttäydyn? Ei me oikein riidellä enää. Yleensä hermostut muhun jostain syystä ja kimität hetken, mut en koe että sä oot mikään riitelijä luonne. // Kimitän?! Minä en kimitä. Kerran heitin sua mukilla päähän. Voin tehdä sen uudestaankin.
Menemme ravintolaan, mitä tilaan? Riippuu varmaan mihin ravintolaan, mutta jos mä oon päättänyt sen, niin ollaan pizzeriassa ja silloin tilaat vegaanisen pizzan. // Kuten niin usein ihmiset tilaavat, pizzeriassa. Täytteeksi herkkusieniä, seitania, punasipulia, rucolaa ja vegejuustoa.
Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia? Salkkareiden // Toisinaan vietänkin. Jo vuodesta -99.
Mikä on minulle tärkeintä elämässä? Mooses (anteeks poikaystävällesi!🫣) // Ei huolta, meilläpäin Mooses menee kaiken edelle!
Mikä saa minut todella vihastumaan? Se, että joku keskeyttää sut kun pidät kahden tunnin monologia. No ei, en mä tiedä vihastutko sä todella koskaan. Enemmän varmaan ärsyynnyt. // Tähän varmaan menisi lähes kaikki ärsytys-kohdassa mainitut.
Entä piristymään? Joku siihen Pokemon peliin liittyvä, jota en osaa kuvailla tarkemmin, kun olen onnistuneesti ollut kuuntelematta aina kun kerrot siitä. // Se on hieno taito, siis olla kuuntelematta. Teen itse samaa aina kun joku keskeyttää kahden tunnin monologini. Piristymään saa kyllä poke-jutut. Niiden lisäksi myös kissavideot ja hauskat heitot.
Millainen olen siskona? Sellanen joka käskee lukea kuulumiset blogistaan 😂 No ei. Oot suloinen, rakas ja välillä vähän ärsyttävä pikkusisko, joka lähettelee omituisia viestejä, valistaa mua hymiöiden käytöstä ja jonka kanssa on kiva käydä keskusteluja ❤️ // Tunnustan kaiken. Ja hymiöiden osalta muistutat päivä päivältä enemmän äitikarhua.
Missä olen erityisen lahjakas? Kaikessa missä haluat olla. Kirjoittamisessa oot tosi hyvä. Niin ja osaat ilmaista sun ajatuksia hyvin myös keskusteluissa! // Olen todistetusti lahjakas myös kahden tunnin monologeissa, niin monesti ne on nyt mainittu.
Mitkä ovat parhaita luonteenpiirteitäni? Yksinkertaisuus ja helppous hyvällä tavalla. Et esitä mitään muuta, kun olet ja hyväksyt muut sellaisina, kun ne on. Niin ja avoimuus! Oot aina avoin uusille asioille ja kaikille mun innostuksille. // Yksinkertaisuudesta pidän erityisesti.
Entä huonoimmat luonteenpiirteeni? Valittaminen, tai en tiedä onko se nyt luonteenpiirre kaiketi tapa 😄 // Luonne on vähän valittamiseen taipuvainen.
Entä paras piirre ulkoisesti? No kaikki tietenkin ❤️ mutta jos nyt yksi pitää sanoa niin hiukset. // Onneksi en ottanut hiuksia samalta sukulaiselta keneltä otin silmäni.
Paras yhteinen muisto? Parasta on koko matka yhdessä, ei me oltaisi tässä ja nyt, jos sitä ei olisi. Mutta nyt ensimmäisenä tulee mieleen sellainen muisto, kun oltiin bussissa matkalla Pohjois-Englannista Lontooseen ja sä jouduit tosi puheliaan ukon viereen, joka kertoi sulle koko matkan ajan elämäntarinaansa ja matka kesti monta tuntia. Olit ihan hiilenä, kun olit halunnut nukkua ja mua nauratti kamalasti. Niin ja hauska oli myös yksi joulunaika, kun olit ostanut serkkupojille karkkipussit joululahjaksi hyvissä ajoin ennen joulua. Kuitenkin sun itsehillintä petti ja söit molemmat pussit, jonka jälkeen kävit ostamassa uudet tilalle. Sama kuvio toistui muistaakseni neljä kertaa ja epäilen, että lopulta serkkupojat jäi ilman sun ostamia lahjoja. Jonkun karkkipussin tyhjentämiseen saatoin myös itse osallistua. // Itse olisin tähän vastannut sen tarinan, kun itkettiin Swengin vessakopissa sitä, että ollaan ikuisesti siskoja. Mutta olihan noikin ihan hyviä…
Sellaista. Kuulemma pitää etsiä lisää tällaisia, niin hauskaa oli siskokarhun mukaan vastailla.
Varmasti olisi enemmänkin iloisia asioita, mutta koska toivun vielä syyskuusta, aloitan nyt kolmella. Sellaisilla helposti lähestyttävillä.
Mooseksen rauhoittuneet yöt. Voi juku, milllaisia öitä sitä onkaan vietetty viimeiset puoli vuotta. Niin pitkään kesti ennenkuin luovutin Mooseksen uuden vessan suhteen ja palasimme vanhaan ja tuttuun. Uusi oli selvästi liikaa ja Hänen Ylhäisyytensä ei vain sopeutunut. Vanha kissa ei opi uudelle pytylle, sanoo vanha kansa. Joudumme imuroimaan pitkin kylppäriä heiteltyjä hiekkoja jatkossa huomattavasti enemmän, mutta aivan sama. Pääasia ettei enää tarvitse nousta öisin Pissa-Paronin vessaseuraksi ja ettei samaisen Paronin tarvitse kärsiä epämiellyttävästä vessasta. Bonuksena ostin myös kissanminttua. Sitä kun tarjoilee pienet tujaukset illalla, tulee yllättävän rauhallinen yö jahka energiat on ensin purettu omaa häntää jahdaten.
Uudet hiukset. Päädyin leikkaamaan enemmänkin pakon kuin mielihalun sanelemana. Toisaalta elämässä oli syyskuussa rutosti isompiakin murheita kuin epämieluisat hiukset, joten tuskin mikään maailma olisi loppunut, vaikka olisin tykännyt itsestäni hieman vähemmän lyhyemmillä hiuksilla. Vaan mitä vielä! Lopulta lyhyet hiukset toivatkin päinvastaisen lopputuloksen ja tuumasin, että pitempi malli sai oikeastaan naamani jotenkin roikkumaan. Kukaan muu ei myönnä huomanneensa saman.
”Uusi” talvitakki. ”Uusi”, koska nappsin takin kaverin kierrätyskasasta joskus viime toukokuun tienoilla, kun olin auttamassa muutossa. Sen jälkeen laitoin takin kaappiin ja kaivoin sen esiin syyskuun alussa, kun muistin jotta sellainen siellä on ja nyt muuten tarttis lämpimämpää takkia. En juurikaan muistanut millaisen takin edes olin ottanut ja yllätyin iloisesti, kun puin sen päälle. Se on täydellinen! Väriltään musta, tarpeeksi pitkä, istuu hyvin ja alle mahtuu kerrastoa. Jotenkin sellainen vaate, minkä pukiessaan tunnen oloni tosi hyväksi ja cooliksi. Nyt pitänee vain hankkiutua eroon niistä (onneksi myös käytettyinä ostetuista) muista takeista, jotka ei ikinä ole herättänyt tällaisia tunteita. Ja joiden olemassa olosta poikaystävä muistuttelee tasaisesti, että pitäisikö niille tehdä jotain. Kaikenlaista.
Mantu 