OON ALKANUT UNOHTELEE KIRJOTTAA OTSIKON

Olen aika huono bloggaaja. Oikeastaan niin huono, että joka päivä olen kiitollinen siitä ettei tämä ole päätyöni. Tai työni ollenkaan. Joskin, jos olisi, niin tälle olisi varmasti enemmän aikaa. Toisaalta taas moni blogi meni pilalle sen myötä, kun siitä tuli työ.

En tiedä voiko tätä enää edes pilata, koska kirjoitan ehkä kaksi postausta kuussa ja nekin vähän sinnepäin. Jutut kun ruukaa kertymään ja sitten ei tiedä mistä aloittaa. Ja lopulta sitä on julkaissut kuussa kaksi postausta vailla minkään väristä lankaa, inhoaa itseään ja ihmettelee miksi tätä edes tekee ja blogin ainoa lukijakin laittaa viestiä, että en saa tehdä huulilleni mitään, vaan minun pitää alkaa puhua itselleni peilin edessä.

Tämän alustuksen jälkeen voin taas todeta, että en tiedä mistä aloittaa. Tykkään kuitenkin muistoista ja etenkin sellaisista ihan arkisista, tavallisista muistoista. Niihin on hauska palata jälkeenpäin. Tässä siis arkisia, tavallisia kuvia ja sattumuksia vol enmuistakuinkamones.

Mooses burritona. Kissat on siitä hauskoja, että ne harvoin (ainakaan Mooses) viihtyy sylissä ilman omaa aloitetta. Mutta kun ne kääräisee vilttiin burritoksi, niin johan viihtyy. No, yksi tassu pääsi karkuun. // Ihana luminen piha. Ei kauaa kestänyt sitäkään winter wonderlandia, mutta parempi kuin ei mitään.

Jos Oda haluaisi alkaa tehdä yhteistyötä kanssani, minulla olisi jo suunnitelmat ja kässärit valmiina. Odan slogan kun sopii Moosekselle kuin kissa paperipussiin, joka on laatikossa. // Kokeilin vähän erilaista kampausta eräs päivä töihin ja tykästyin.

Ostin kierrätyskeskuksesta torkkupeiton sohvalle ja rrrrakastan sitä! // Maailman söpöin Mooses, rrrrakastan sitäkin!

Kaverin kanssa hotellissa, viettämässä vuoden ensimmäistä joulua. Ruotsinlaivasimulaattoriimme kuuluu viini ja Muumilaakson tarinat. Tänä jouluna tosin päädyimme myös kavereiden seuraan, mutta kerrankos sitä. // Saatiin kattolamppu vihdoin kattoon kiinni, hurraa! Olemme koko perhe hieman saamattomia tietyissä asioissa. Ainoa ero on se, että poikaystävä stressaa näistä vaiheessa olevista, minä en juurikaan ja Mooses ei yhtään (ellei vaiheessa oleva asia ole esim. hänen ruokakuppinsa).

Kaveri tuli meille katsomaan salkkareita ja juomaan punkkua. Woltattiin punkun seuraksi (erityisesti punkun kanssa yhteen sopivia) vegenugetteja ja sipulirenkaita. Kaiken tämän ohessa sovittiin helmikuulle koko viikonlopun mittainen salkkari-retriitti. // Samana iltana Mooses lasin takana. Poikaystävä otti Mooseksen seurakseen makkariin, että saatiin rauhassa katsoa salkkareita ja jutella salkkari-juttuja. Jossain vaiheessa Mooses päätti, että nyt riitti ja tuli lasin taakse katsomaan kiukkuisin silmin.

Tässä oli taas sepustukset viime ajoilta, toivottavasti oli miellyttävää luettavaa. Ja jos haluat lukea jotain muutakin kuin tätä lätinää, niin toiveita saa esittää.

S E I T S E M Ä N

Noniin, joulukuu. Tulitpa taas nopeaan. Ja onpa ensimmäinen viikkosi mennyt nopeaan! Eikä minulla vieläkään ole joulukalenteria.

Voisin jauhaa siitä ja muista harmillisista asioista, mutta ajattelin taas vaihteeksi kokeilla semi-positiivista linjaa. Joten tässäpä joulukuun seitsemän, seitsemän joulukalenterittoman, päivän kunniaksi seitsemän asiaa, jotka tuovat minulle juuri nyt iloa.

1. Lumi. Ja erityisesti se, että voin nauttia siitä täysillä. Satunhan olemaan autoton kaupunkilainen, jonka ei tarvitse murehtia sellaisista maallisista asioista kuin lumityöt tai auton kaivaminen hangesta. Ja lähinnä oleva katukin sattuu olemaan varmasti ensimmäisiä, joita tässä kaupungissa aurataan. Lumi on ihanaa, valkoista, talvista ja saa puut näyttämään kauniilta. Se myös narskuu ihanasti, ainakin jos on pakkasta.

2. Kauppakassipalvelut. Miten ihanaa onkaan klikkailla asioita ostoskoriin kotisohvalla ja joku muu kerää ne. Ja toimittaa. Ja sitten on ruokaa kotona.

3. Viime viikonlopun mökkireissu. Vuokrattiin kaveriporukalla (kymmenen ihmistä, kolme koiraa ja yksi vauva) mökki Sipoosta, ja sanonpa vain, että se viikonloppu olisi saanut kestää hieman pidempään. Oli kiireetöntä oloa, saunomista, hyvää seuraa ja täysi pimeys ympärillä.

4. Poke-hommat. Pitkän pelitauon jälkeen olen taas matkalla kohti Pokemon-mestaruutta. Eilen kun totesin etten tiedä ketään, joka olisi kutsuttu linnan juhliin, kaveri sanoi, että ehkä minut joskus kutsutaan. Totesin, että varmasti minut esitellään jotenkin ”ja seuraavana kättelyvuorossa tämän vuoden Pokemon-mestari…”

5. Pinnallisista asioista haaveilu. Toki haaveilen myös lottovoitosta ja ikuisesta terveydestä ja onnesta kaikille läheisilleni. Mutta toisaalta tekee hyvää haaveilla hiusten raidoittamisesta, sokeroinnista, jalkahoidosta ja huulten muotoilusta. Näiden haaveiden toteuttaminen sentään on kohtuu helppoa.

6. Mooseksen uudet taidot. Ostettiin hänelle hiljattain sellainen aktivointilelu, jonka sisälle laitetaan herkkuja ja lelulla leikkimällä ne pitäisi saada ulos. Hetki siinä meni, mutta tänään meidän esikoispoikamme todisti neroutensa ja alkoi saada herkkua ulos ihan urakalla.

7. Auta Antti! -podcast, joka löytyi jokunen viikko sitten internetsin syövereistä. Olen kuunnellut sen jo ainakin kolmesti läpi ja kuulkaa, kun tekee hyvää.