Rakastan meidän kotia. Rakastan sijaintia, huonelukua suhteutettuna neliöihin ja sitä, että ikkunoista näkyy puita. Rakastan vaaleaa lattiaa ja ettei siinä näy kissankarvat, rakastan kasvien- ja mooseksenmentäviä ikkunalautoja ja olkkarin himmennettävää valaistusta, jonka valossa on parasta meikata.
En rakasta sitä ihmistä, joka tänne aikoinaan on valinnut säilytysjärjestelmät. Esimerkkinä kerrottakoon tuosta makkarin vaatekaapista, joka kuvassakin näkyy. Ja johon tällä viikolla saimme kolme vetokorisysteemiä, á 25 cm. Koska kaksi 50 senttistä olisi ollut liian leveitä. Jopa yhden senttimetrin liian leveitä. Olisiko kellään aikaa puhua erinomaisesta suunnittelutyöstä?
Tuo 99 cm leveä kaappi sisältää yhden ylähyllyn, yhden vaatetangon, ja kaks hyllyä sen alla. Sen vieressä sijaitsee kulmakaappi, joka sisältää yhden hyllyn. Keskellä kaappia. Että sen päälle onkin ihan pirun näppärää kasata yhtään mitään säilytettävää.
Ehkä olisi lopulta ollut vain parempi räjäyttää koko kaappi, kuin ostella sen sisään asioita, jotka ehkä sitten toimivat käytännössä. Mutta onpahan ainakin jotain ja toistaiseksi tämä ihan tuntuu toimivan. Mooseskin hyväksyi.