VIIKON ARKIKUVA 40/52

Rakastan meidän kotia. Rakastan sijaintia, huonelukua suhteutettuna neliöihin ja sitä, että ikkunoista näkyy puita. Rakastan vaaleaa lattiaa ja ettei siinä näy kissankarvat, rakastan kasvien- ja mooseksenmentäviä ikkunalautoja ja olkkarin himmennettävää valaistusta, jonka valossa on parasta meikata.

En rakasta sitä ihmistä, joka tänne aikoinaan on valinnut säilytysjärjestelmät. Esimerkkinä kerrottakoon tuosta makkarin vaatekaapista, joka kuvassakin näkyy. Ja johon tällä viikolla saimme kolme vetokorisysteemiä, á 25 cm. Koska kaksi 50 senttistä olisi ollut liian leveitä. Jopa yhden senttimetrin liian leveitä. Olisiko kellään aikaa puhua erinomaisesta suunnittelutyöstä?

Tuo 99 cm leveä kaappi sisältää yhden ylähyllyn, yhden vaatetangon, ja kaks hyllyä sen alla. Sen vieressä sijaitsee kulmakaappi, joka sisältää yhden hyllyn. Keskellä kaappia. Että sen päälle onkin ihan pirun näppärää kasata yhtään mitään säilytettävää.

Ehkä olisi lopulta ollut vain parempi räjäyttää koko kaappi, kuin ostella sen sisään asioita, jotka ehkä sitten toimivat käytännössä. Mutta onpahan ainakin jotain ja toistaiseksi tämä ihan tuntuu toimivan. Mooseskin hyväksyi.

PÄIVÄ KUVINA LAZY EDITION

Aamulla heräsin kuudelta. Se oli turhan aikaisin jopa Moosekselle ja pääsi käymään niin, että heräsin kelloon, enkä Moosekseen. Annoin pikku prinssille aamiaista, jonka jälkeen Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa paineli makkariin, papan tyynylle, ja oli sieltä tuleva tuomitsemaan kaikkia joihin valo koskettaa. Ja myös niitä varjossa olevia.

Lokakuu ja sen aamu aamulta myöhenevä valo. Syyskuu meni ohi, monestakin syystä, muttei vähiten siksi että sen keskilämpötila oli lämmin. Nyt tuntuu syksyltä. Vihdoin.

Päivä oli hektinen, mutta ihan hyvä. Ihan hyvä on välillä tosi hyvä. Tykkään myös visuaalisesti kivoista vessoista. Edelleen kaihertaa toissaelokuinen Pariisin reissu, kun kaveri löysi jostain baarista maailman siisteimmän ja instagrammaavimman vessan, mutta minä en ikinä päässyt sinne, koska piti mennä jazz-klubille. Siellä oli muuten ihan hauskaa, mutta vessa oli tylsä.

Tähdet lienee oudossa asennossa, sillä minä olen innostunut spinningistä. Lajista, jota en ole koskaan ennen kokeillut, mutta jota kohtaan olen aina tuntenut suurta vastenmielisyyttä. Edelleenkin se on vastenmielistä, mutta olen todennut vastenmielisten asioiden tekevän välillä ihan höpöä.

Jos joskus kirjoitan elämänkerran, tulee sen nimeksi ”Elämäni Mooseksen karvoissa”. Ja tänä on sen kirjan kansikuva.

VIIKON ARKIKUVA 39/52

Magu, Korkeavuorenkatu 27. Menkää. Ottakaa yhdeksän ruokalajia. Mutta älkää sitä ennen syökö koko päivänä. Älkääkä illallisen jälkeen luvatko menevänne kaverin levyjulkkareihin. Ainakaan sellaisella aikataululla, että pitäisi pistää puolijuosten.

En ole varsinainen kulinaristi, mutta tämä oli hyvä. Täysin vegaanisissa ravintoloissa on monta hyvää puolta. Ensimmäinen on luonnollisesti se, että ne ovat täysin vegaanisia. Toinen on se, että vegaaniset menut on oikeasti mietitty toimiviksi. Toki monessa muussakin paikassa voi olla, mutta ihan yhtähyvin voi olla vegaaneille varattuna esim. kulhollinen kirsikkatomaatteja. Ikinä ei voi tietää, mutta aina voi yllättyä iloisesti.