Otin vähän lomaa pääsiäisen yhteyteen ja toistaiseksi – kahden päivän kokemuksella – olen saanut vähän kaikkea, mitä toivoinkin. Toivoin rauhaa ja rentoutumista, mutta tunnen myös itseni ja tiedän, etten ole ihminen joka tykkää rauhallisesti rentoutua. En ainakaan enää. Balanssin vuoksi kuitenkin olen yrittänyt vähän rauhoittuakin.
Eilen heräsin 6.30, täysin pirteänä. Etsikää nyt siitä jotain logiikkaa, en nimittäin muista joska viimeksi duuniaamuna olisin herännyt pirteänä. Tai herännyt pirteänä ylinpäätään. Koska olen talouden ainoa lomalainen, jäin sohvalle viltin ja Mooseksen alle juomaan kahvia, kun toinen lähti töihin. Mooses oli olllut yövuorossa (kahdet oksennukset), joten hän lepäili.
Aamupäivästä lähdin juoksemaan ja sain lenkin vedettyä, vaikka energiat tuntui olevan ihan nollissa. Jäljelle jäänyttä energiaa lähdin kuluttamaan äiti- ja isikarhun kanssa Ikeaan. Ostoslistalla oli kukkaruukkuja ja jokin asia suihkuun, mihin saisi shampoot ja muut, pois lattialta lojumasta. Check ja check. Ja bonuksena kotimatkalle liittyi pari pyyhettä, lakanoita, kori Dysonin pikkusuuttimille ja valkosipulipuristin. Ihmeellistä, miten sitä aina muistaakin tarvinneensa kaikenlaista jo pitkään! (Oikeasti tarttin; pyyhkeitä on juuri kadonnut muutamat, olemassaolevissa lakanoissa on enemmän reikää kuin kangasta, Dysonin pikkusuuttimet joku pikkuisella tassullaan huitoo alas pöydältä niin kovin helposti ja valkosipulia on ihan pirun ärsyttävä pilkkoa ihan pieneksi, ootteko huomanneet?)
Ikean jälkeen aloin istuttaa kasveja isompiin ruukkuihin, mutta yhden Peikonlehden ja yhden kaktuksen jälkeen homma tyssähti, koska multa loppui. Kaktuksen siirron hoidin salaattipihdeillä ja olin salaa vähän ylpeä innovatiivisuudestani. Enkä kyllä niin salaakaan, kuvasinhan tästä videon instaan, jossa myös kehuin itseäni.
Koska luovuus oli valloillaan, oli myös hyvä hetki vastaanottaa kaveri meille hiustenleikkuuseen. Lopputulos oli erinomainen. Eikä edes salaattipihtejä tarvittu.
Loppuilta meni huiliessa ja suklaasammakkoa mussuttaessa. Keräilykortista tuli Ollivander.
Tänään heräsin myös 6.30, mutta en yhtään niin pirteänä kuin eilen. Salama ei totisesti iske kahdesti samaan paikkaan. Join kahvit, keitin puurot ja kymmeneltä lähdin matkalle kohti Espoota ja kirpputoria. Kahden viikon päästä on kaverin häät (kääk!) ja keväälle sekä kesälle on tulossa pari muutakin tilaisuutta, jossa voisi olla kiva pukeutua jotenkin muutoin kuin Minerva McGarmiwan look-a-likeksi. Mekon osalta hukkareissu, mutta löysin Potter-kirjat yksi ja kaksi, joita olen etsinyt valehtelmatta ainakin kymmenen vuotta!! Kannatti matkustaa yli tunti. Suuntaansa.
Kotona nukahdin päikkäreille kahden maissa ja heräsin vartin yli neljä, huomatakseni että olin saanut jonosta paikan spinning-tunnille. Päikkäreiden jälkeisessä pökkyrässä aloin tehdä ruokaa ja siinä sivussa vetämään treenikamoja päälle. Jossain vaiheessa poikaystävä kysyi, että eiks mun tule kiire. Ystävällisesti valoitti, että tunti alkaa klo 17, ei 17.15, ja kello siinä kohtaa oli noin 16.44. Tunnille pitää leimata itsensä viimeistään kymmentä minuuttia aikaisemmin, eli takki niskaan, lenkkarit jalkaan ja menox. Onneksi matka ei ollut pitkä, mutta oli jokseenkin pölö olo koko tunnin. Ruokakin jäi kesken, mutta kotiovesta juostessani huusin poikaystävälle ohjeita omakeksimäni linssi-tofupastan viimeistelyyn.
Tulin kotiin puoli seitsemältä ja loppuilta meni irttaripussin ja tohtori Housen seurassa. Olin yrittänyt naarata seuraa itselleni, kun tiesin olevani illan yksin, mutta ei natsannut. Onneksi oli mukavaa näinkin.
Tästä tuli nyt maailmanhistorian pitkin, yksityiskohtaisin ja kenties myös tylsin kuvaus elämästäni. Tsempit ja anteeksi, jos pääsit loppuun asti.