LOMAKERTOMUS (EIKÄ MIKÄÄN TIIVISTETTY VERSIO)

Otin vähän lomaa pääsiäisen yhteyteen ja toistaiseksi – kahden päivän kokemuksella – olen saanut vähän kaikkea, mitä toivoinkin. Toivoin rauhaa ja rentoutumista, mutta tunnen myös itseni ja tiedän, etten ole ihminen joka tykkää rauhallisesti rentoutua. En ainakaan enää. Balanssin vuoksi kuitenkin olen yrittänyt vähän rauhoittuakin.

Eilen heräsin 6.30, täysin pirteänä. Etsikää nyt siitä jotain logiikkaa, en nimittäin muista joska viimeksi duuniaamuna olisin herännyt pirteänä. Tai herännyt pirteänä ylinpäätään. Koska olen talouden ainoa lomalainen, jäin sohvalle viltin ja Mooseksen alle juomaan kahvia, kun toinen lähti töihin. Mooses oli olllut yövuorossa (kahdet oksennukset), joten hän lepäili.

Aamupäivästä lähdin juoksemaan ja sain lenkin vedettyä, vaikka energiat tuntui olevan ihan nollissa. Jäljelle jäänyttä energiaa lähdin kuluttamaan äiti- ja isikarhun kanssa Ikeaan. Ostoslistalla oli kukkaruukkuja ja jokin asia suihkuun, mihin saisi shampoot ja muut, pois lattialta lojumasta. Check ja check. Ja bonuksena kotimatkalle liittyi pari pyyhettä, lakanoita, kori Dysonin pikkusuuttimille ja valkosipulipuristin. Ihmeellistä, miten sitä aina muistaakin tarvinneensa kaikenlaista jo pitkään! (Oikeasti tarttin; pyyhkeitä on juuri kadonnut muutamat, olemassaolevissa lakanoissa on enemmän reikää kuin kangasta, Dysonin pikkusuuttimet joku pikkuisella tassullaan huitoo alas pöydältä niin kovin helposti ja valkosipulia on ihan pirun ärsyttävä pilkkoa ihan pieneksi, ootteko huomanneet?)

Ikean jälkeen aloin istuttaa kasveja isompiin ruukkuihin, mutta yhden Peikonlehden ja yhden kaktuksen jälkeen homma tyssähti, koska multa loppui. Kaktuksen siirron hoidin salaattipihdeillä ja olin salaa vähän ylpeä innovatiivisuudestani. Enkä kyllä niin salaakaan, kuvasinhan tästä videon instaan, jossa myös kehuin itseäni.

Koska luovuus oli valloillaan, oli myös hyvä hetki vastaanottaa kaveri meille hiustenleikkuuseen. Lopputulos oli erinomainen. Eikä edes salaattipihtejä tarvittu.

Loppuilta meni huiliessa ja suklaasammakkoa mussuttaessa. Keräilykortista tuli Ollivander.

Tänään heräsin myös 6.30, mutta en yhtään niin pirteänä kuin eilen. Salama ei totisesti iske kahdesti samaan paikkaan. Join kahvit, keitin puurot ja kymmeneltä lähdin matkalle kohti Espoota ja kirpputoria. Kahden viikon päästä on kaverin häät (kääk!) ja keväälle sekä kesälle on tulossa pari muutakin tilaisuutta, jossa voisi olla kiva pukeutua jotenkin muutoin kuin Minerva McGarmiwan look-a-likeksi. Mekon osalta hukkareissu, mutta löysin Potter-kirjat yksi ja kaksi, joita olen etsinyt valehtelmatta ainakin kymmenen vuotta!! Kannatti matkustaa yli tunti. Suuntaansa.

Kotona nukahdin päikkäreille kahden maissa ja heräsin vartin yli neljä, huomatakseni että olin saanut jonosta paikan spinning-tunnille. Päikkäreiden jälkeisessä pökkyrässä aloin tehdä ruokaa ja siinä sivussa vetämään treenikamoja päälle. Jossain vaiheessa poikaystävä kysyi, että eiks mun tule kiire. Ystävällisesti valoitti, että tunti alkaa klo 17, ei 17.15, ja kello siinä kohtaa oli noin 16.44. Tunnille pitää leimata itsensä viimeistään kymmentä minuuttia aikaisemmin, eli takki niskaan, lenkkarit jalkaan ja menox. Onneksi matka ei ollut pitkä, mutta oli jokseenkin pölö olo koko tunnin. Ruokakin jäi kesken, mutta kotiovesta juostessani huusin poikaystävälle ohjeita omakeksimäni linssi-tofupastan viimeistelyyn.

Tulin kotiin puoli seitsemältä ja loppuilta meni irttaripussin ja tohtori Housen seurassa. Olin yrittänyt naarata seuraa itselleni, kun tiesin olevani illan yksin, mutta ei natsannut. Onneksi oli mukavaa näinkin.

Tästä tuli nyt maailmanhistorian pitkin, yksityiskohtaisin ja kenties myös tylsin kuvaus elämästäni. Tsempit ja anteeksi, jos pääsit loppuun asti.

ARKIKUVA 12/52

Lauantaina kävin lattari-teemaisessa spinningissä. Osallistumismaksut menivät hyväntekeväisyyteen ja minä sain kivaa tekemistä kavereiden kanssa. Ja pääsin myös tutustumaan Myyrmäkeen, kun kaveri ulkoilutti minua aseman ja salin väliä, ja esitteli paikkoja. Ainakin sen, mikä oli vielä samaa kuin kymmenen vuotta sitten.

Polkemisen jälkeen käytiin vielä syömässä ja illalla sain toisen kaverin meille kylään. Mukanaan viinipullo, joka oli ihan varuilta tarttunut mukaan.

Kaikkiaan ihana päivä ja ilta, jonka jäljiltä on saanut tänään kasata itseään. Varmaan sen spinningin syytä.

ALL WORK AND NO PLAY (NOR SLEEP)

OOTD; 12 tuntia töitä, 5 tuntia unta edition.

Viikko on ollut intensiivinen. Monella tapaa erinomaisen hyvä, koska jollain kierolla tavalla tykkään intensiivisestä menosta. Valitettavasti kevät on iskenyt karvaiseen lapseeni ja yöt on olleet… aikamoisia. Tunnin pätkissä nukuttuja. Yksi yö jopa siirrytty sohvalle, ajatuksena josko se rauhoittaisi menoa. Ja rauhoittihan se, ainakin niin kauan kuin silittävä käsi jaksoi silittää.

Ensi viikolla minä lomailen seitsemästä päivästä viisi. Ja sitä seuraavana yhden. Aion nukkua päikkäreitä, urheilla ja olla vain. Oleminen on välillä vaikeaa, mutta yritän. Mutta pitää olla balanssi. Ja oleminen ehkä onnistuu paremmin, kun on ensin puristanut itsestään kaiken. Tai ainakin 75 prosenttia, koska uusi urheilukelloni ei ole tällä viikolla kertaakaan ilmoittanut voimavaroikseni vähemmän kuin 25 %. Kaikkensa antaneena on silti parempi olo, kuin jos ei olisi antanut mitään.

ARKIKUVA 11/52

Viikon kysytyin kysymys on ollut, että minnes hittolaiseen se kevät lähti?! Harmaata, kylmää ja märkää vain – ja toki kaiken kruunasi viikon viimeisen päivän aamutunneilla satanut maaliskuun ensilumi. Jos ei olisi sunnuntai ja en olisi näin väsynyt, lähtisin varmasti ensilumipunkuille.

Kuva on keskiviikolta, kun ei ollut lunta, mutta ilma oli sitä mitä aiemmin kuvasin. Ja miltä kuvassa näyttää. Työpäivän päätteeksi kävin ostamassa pussillisen irtokarkkeja ja ilta vierähti sen ja kirjan kanssa sohvanpohjalla. Ajatus oli ihana, ja toteutuskin hetken aikaa, mutta lopulta oli vain ällö olo ja kova jano.

Harmaudesta sun muusta huolimatta viikko oli kuitenkin oikein kiva.

RINTEES

Pitkällisen yrityksen tuloksena päästiin eilen kaverin kanssa Peuramaan rinteisiin. Ja yritys jatkui ihan viime hetkiin asti, koska jostain syystä ajettiin Kirkkonummelle Lohjan ja Siuntion kautta. Ei olisi tarvinnut kuin Turun motarilta kääntyä mille tahansa kehälle. Mutta miksi mennä kehälle kun voi mennä Lohjalle, sanoo vanha kansa.

Muita suosittuja sananlaskuja oli mm. ”housut ylös ja rinnettä alas”. Toisinpäin oltaisiin sanottu after skissä, jos sellaiset olisi ollut.

Koska olen laskenut laudalla vasta vuodesta 2016, jolloin olin jo tarpeeksi aikuinen pelätäkseni murtumia ja kuolemaa, olisi aika tärkeää pitää laskutaitoa yllä säännöllisesti. Joten viimeksi olen lasketellut toissatalvena. Mentiin Peuramaalle, koska siellä on mattohissi myös isoon mäkeen. Vaikka laskeminen tauon jälkeen yleensä pelottaa, hissit ne kaikkein pelottavimpia ovat. Joten mattohissit on ihania.

Alkuun harjoittelin kääntymistä lastenrinteessä, sieltä jatkoin isompaan mattohissimäkeen ja lopulta voitin pelkoni, ja menin ankkurilla ylös asti. Menin monta kertaa. Ja oli niiiiin hauskaa! Aloin taas haaveille pidemmästä laskettelureissusta jonnekin, missä rinteet olisi pitkiä ja loivia ja pääsisi oikeasti laskemaan paljon. Niin, että ehtisi ottaa lepoa välissä. Kuten eräänkin kerran Himoksella 2021, kun matka etelärinteiltä pohjoisrinteille kesti viisi tuntia, koska jäätiin jokaiseen baariin ”lepäämään”.

Nyt laskettiin tehokkaasti reilut neljä tuntia, jonka tuloksena vasemmassa jalassani on ihan hillitön hiertymä. Etureidet on myös mustelmilla, mutta en millään järjellä saa selitettyä miksi. En kaatunut kertaakaan rinteessä (enkä tasaisella), mistä olin salaa (tai oikeasti en yhtään salaa) ylpeä. Vaikkei kaatumisessa mitään noloa olekaan, mutta oli vaan niin siistiä huomata itse, että nyt menee hyvin ja myös huomata tekemänsä virheet. Ilmeisesti musta kolmekymppisenä on tullut varsin analyyttinen omien taitojeni suhteen.

Tosin kerran putosin hissistä, mutta vähän vain. Sen verran, että pysyin pystyssä, mutta piti ottaa uusi ankkuri. Takana tuleva mies katseli touhuani ja totesi, että toi näyttää vaikeelta. Vastasin, että niin tää onkin ja liu’uin ankkurin raahaamana rinteeseen.