27 x TAPAHTUI LOKAKUUSSA

1/ Taistelin Mooseksen kanssa oikeudesta korvapuustiin

2/ käytin kerran baskeria

3/ Löysin kirppikseltä femmalla korkkarit, jotka olin suunnitellut ostavani (uutena, koska ei kirppikseltä ikinä löydy sitä mitä etsii)

4/ Rankaisin Moosesta haleilla ja peilikuvilla ei-toivotusta käytöksestä (rikos: modeemipiuhan nakertelu)

5/ Kävin kaverin Spider-Man -teemaisilla 33-vuotissynttäreillä ja lempikoirani halusi alkaa piilosta

6/ Mooses istui modeemin päällä (ei rangaistavaa)

7/ Kävin ensilumipunkuilla (satoi Lapissa tai jossain jo syyskuun lopussa)

8/ Mooses leikki sienellään yllättävän paljon. Ja istui sen lähellä

9/ Kävin joka viikko kahdesti spinningissä ja olin hikinen sekä punainen joka kerran jälkeen

10/ Kävin Hyvinkäällä Aarne Tenkasen keikalla JA lentämässä luudalla. Enempää ei varmaan voi yhdeltä ihmiseltä vaatia

11/ Leikkasin itse hiukseni ja lopputulos oli ok (kuvassa vain takkuinen)

12/ Toimin Mooseksen makuualustana (en valita, hän on pikku lämpöpatteri)

13/ Alettiin katsoa Potter-leffoja

14/ Syötiin toinen Lontoosta ostetuista suklaasammakoista (liittyy edelliseen). Kortista tuli joku nobody

15/ Nauroin äitikarhun jutuille

16/ Vietiin synttärijuhliin söpö kimppu

17/ Kuvasin videota, kun Mooses taisteli johdon kanssa ja sain erinomaisen pysäytyskuvan

18/ Kysyin apua kasvitohtori-ystävältäni, mikä vialla kun Enkelinsiipi kasvaa lehteä vain latvaan. Suattaapi olla ruukunvaihto edessä

19/ Rakastin lokakuista Käpylää

20/ Ilahdutin ystäviä lisäämällä bäkkäreitä illanistujaisten yhteiselle soittolistalle

21/ Tein itse Shanghai Tacoja, jotka ei (yllättäen) ollut yhtään niin hyviä kuin Lie Mestä saa

22/ Kaveri ilahdutti juhlapukeutumisteemalla, joka kerrankin ei tuottanut haasteita

23/ Heitin (mielivaltaisesti) Mooseksen nukkumapaikan, eli lehtiroskiksena toimineen ikea-kassin hiiteen ja toin tilalle hieman vähemmän räikeän vastineen. Hän hyväksyi

24/ Mooses esitteli nukkumataitojen lisäksi myös notkeutta

25/ Aamuinen porttikielto makkariin (rikos: modeemipiuhan nakertelu)

26/ Tuorein kummilapseni sai nimen ja hienot lakerikengät. Ja juhlat

27/ Ensilumi stadissa, kuukausi ensilumipunkkujen jälkeen

SITÄ ON VAIKEE KÄSITTÄÄ ET TÄÄ MAAILMA EI YRITÄ EES MEISTÄ VÄLITTÄÄ

Tänään aamulla oli maassa lumi. Ja kaikki talvikenkäni ovat edelleen kellarikomerossa. Ylihuomenna on marraskuu, vuoden mustin ja harmain kuu. Se tuntuu melkein lohdulliselta, sopii tunnelmaan paremmin kuin alkusyksyn väriloisteet.

On tämä maailma yksi rotanloukko. En ikinä tule ymmärtämään, miksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita. Enkä sitä, miksi ne pahat vain porskuttaa, kenenkään estämättä.

En jaksa lukea mitä pahaa taas maailmassa tapahtuu, en perehtyä kuka pommitti ja ketä, kuinka monta ihmistä tänään kuoli. Yritän pysyä kiinni omassa elämässä, läheisten elämässä. Tehdä siinä sen mitä voin, mikä sekin tuntuu liian vähältä. Kuitenkin se maailma pahuuksineen iskee kasvoille heti kun avaa somen, vaikka yritin vain mennä katsomaan kissavideoita. Sen sijaan saan kuvia pommitetuista sairaaloista, listauksia keneltä köyhältä ja sairaalta hallitus seuraavaksi aikoo leikata ja valta-asemassa olevien ihmisten rasistisia twiittejä. Jos minut pistettäisiin tekemään Suomen kansalaisuuskoe, menettäisin kansalaisuuteni alta aikayksikön. En muista juuri mitään historiasta, enkä osaisi kertoa mitä muuta Mannerheim teki, kuin ratsasti hevosella. Ja tämäkin tieto perustuu hänen patsaaseensa. En ikinä pääsisi sitä kansalaisuukoetta läpi.

Ja silti, vaikka lehtien sivuilta löytyvä pahuus on pahaakin pahempaa, ei se ole mitään verrattuna siihen pahaan, joka tapahtuu lähellä.

Musta maailma ja pian on marraskuu.

VIIKON ARKIKUVA 43/52

Ostin edellisenä viikonloppuna I Love Me -messuilta kissakorvikset. Koska rakastan kissoja. Ja joskus myös itseäni. Ne maksoivat 25 rahaa, eli olivat minun mittapuulla hävyttömän kalliit, mutta messuhuuma taisi sekoittaa pään.

Kaiken pahan ja kurjan keskellä kamppailen sen kanssa, onko edes sallittua iloita kissakorviksista. Tai mistään. Lopulta kuitenkin kallistun aina siihen, että on. On ok. On ehkä jopa vähän velvollisuus. Jos ei huolehdi itsestään, ei myöskään voi olla apuna sitä tarvitseville. Anteeksi, että kuulostan jo siltä yhdeltä Pave Maijasen laululta.

VIIKON ARKIKUVA 42/52

Parhaita päiviä kuussa on kauppatilauksen toimituspäivät. Ainakin Mooseksen mielestä, koska silloin tulee laatikoita. Valitettavasti laatikot viedään roskiin melko nopeasti, mutta annetaan kuitenkin Hänen Korkeutensa hetken aikaa nauttia niistä.

Kissathan on siitä ihan mahtavia, että sä voit hankkia niille maailman hienoimman ja kalleimman, kuusikerroksisen ja kolmetornisen kiipeilyasian. Ja sitten ne menee siihen laatikkoon, missä se asia tuli. Yhdeksän vuoden jälkeen en enää edes yritä, vaan hankin suoraan niitä laatikoita. Tai en ihan, minähän hankin ruokaa, joka kotiinkuljetetaan laatikoissa. Ja Mooses saa laatikot. Hetkeksi.

Täytyy vielä loppuun ihan aiheeseen liittymättä sanoa, että on kyllä ollut yksi saatanan työmaa tää arkikuvahomma. Ajatuksena tuntui kivalta, mutta oikeasti näitä on ollut aika tylsää tehdä. Toki jos jotain hyvää, niin ainakin olen kurinalaisesti tehnyt. Ja enää kymmenen jäljellä.

VIIKON ARKIKUVA 41/52

Sängyssä lukeminen ennen nukkumaanmenoa. Ajatuksen tasolla täydellinen juttu. Rentoutuu ja nollaa pään ennen nukahtamista. Unikin tulee helpommin, eikä kirjan sivuilta saa sinivaloa.

Todellisuudessa menen sänkyyn noin kello 21.03, luen kirjaa kuusi minuuttia ja nukahdan. Ainakin tällä viikolla. Toki pitää olla kiitollinen, että nukahdan. Vaikka aamulla tuntuukin kuin ei todellakaan olisi nukkunut yhtään.

Pitää myös olla ylpeä itsestäni, että lainasin meidän tämän kuun lukupiirikirjan ihan kirjakirjana ja olen jopa aloittanut sen. Oikeastaan olen ensimmäisen novellin puolivälissä. Koska lukutahti on hidas, kun en pysy hereillä. Mutta seuraavaan tapaamiseen on vielä kolme viikkoa, eli ei kai tässä hätää ole.

Ja jos käy ohrasesti, niin aina voin kuunnella kirjaa bookbeatista kaksinkertaisella nopeudella samana päivänä. Mutta välillä olisi kiva kokeilla jotain uutta.