24 x MARRASKUUSSA

1/ Juhlin maailman vegaanipäivää ja 5v-vegaanisynttäriäni pinaattikeitolla

2/ Ihasteltiin Mooseksen ketteryyttä

3/ Ihasteltiin myös Mooseksen söpöyttä

4/ Salkkariretriitöin mökillä kera punkun, kaverin ja -yllätys yllätys- salkkareiden.

5/ Käytiin sienimettällä mettässä, jossa ei ollut sienen sientä. Lopulta niitä löytyi ihan mökin vierestä, naapurin tontilta

6/ Pieni lainsuojattomuus antoi sienirisottoon pikantin vivahteen

7/ Mooses muina vauveleina

8/ Tapahtumaa järjestämässä ja Radisson Seasidessa fotograafinen naistenhuone

9/ Isänpäivää juhlimassa teatterissa perheen kanssa

10/ Tein poikkikselle isänpäivän aamiaisen

11/ Toivuin jostain (ehkä isänpäivästä tai siitä tapahtumasta tai sen jatkoista) kasvonaamion ja yksisarvisen avulla

12/ Kokeellinen kaalipasta, joka oli kaikkien odotusten vastaisesti hyvää

13/ Työmatkalla Tallinnassa. Tästä alkoi puolitoista viikkoa kestänyt megalomaaninen väsymys

14/ Organisoitiin työkaverin kanssa Harry Potter -lautapeliturnaus, johon osallistui minä ja hän. Voitin kierrospistein 3-2

15/ Mooses poseerasi

16/ Mooses söpöili

17/ Käytiin ristiäisissä ja saatiin kotiinviemisiksi kukkia. Päivänsankari sai nimen, kuten niin usein ristiäisissä on tapana

18/ Ristiäisten jälkeen palautettiin auto äiti- ja isikarhulle, joilla oli pieni pilkullinen vieras kylässä

19/ Yritin muistella kavereille kuuden vuoden takaista Meksikon matkaa, mutta suuri lasinaluskysymys varasti show’n

20/ Riikan kansalliseläin on musta kissa. Sen huomasi

21/ Riikassa vikan aamun aamiaisella oli söpöt astia (haluan kotiin myös pienen kettukannun!!!)

22/ Mooses muina vauveleina vol. 2

23/ Peilikuva. Just for fun

24/ Ostettiin poikkiksen kanssa museokortit ja korkattiin ne loppukuusta HAMissa eli tuttavallisemmin kinkussa

Kaikkiaan marraskuu oli täynnä ja meni ihan pirun nopeaan. Sen viimeisenä päivänä iski kriisi, kun tajusin ettei olla muistettu tai ehditty tai jaksettu hankkia joulukalentereita. No, saapahan avata useamman luukun kerralla, kun ostaa myöhässä. Tai jos ostaa vasta joulun jälkeen, voi säästää jopa 70 prosenttia.

RANTALOMALLA LATVIASSA

Vähän innostuin kuvamäärän kanssa, mutta ehkä näistä on iloa. Vajaa neljä päivää Riikassa päätti mukavasti marraskuun. Sen aikana tuli talvi. Valoisan ajan lyhyydestä, lumi- ja vesimyrskyistä ja ajoittaisesta kylmyydestä huolimatta meillä oli hyvä reissu.

RIIKA

Riika yläilmoista, kirkon tornista. En ole varma mikä kirkko se oli, mutta torninsa oli korkealla. Tornin pääsylippu maksoi 9 latvian rahaa ja samalla lipulla pääsi myös kirkkoon. Me istahdimme penkille siksi aikaa, kun venattiin taksien tuloa. Ja ehdin siinä myös valloittaa yhden Poke-gymin, mikä ei ehkä olisi ulkona onnistunut, siellä nimittäin oli kylmä.

Perjantaina löydettiin illallisen jälkeen sattumalta cocktail-baari, joka osoittautui superkivaksi. Jos matka olisi kestänyt yhtään pidempään, oltaisiin varmasti palattu.

Otin tämän kuvan, koska siili ja martini-lasi, mutta myöhemmin kuulin, että tässä baarissa tapasi joku merkittävä historiallinen henkilö istuskella tuopin äärellä. En nyt vain enää muista kuka. Mutta kattokaa nyt tota siiltä! ❤

Kohtasin ankeuttajan.

Yritin bongata Wine & Flowersia sekä Cats & Flowersia täydentämään sitä kolmatta, Wine & Catsia, mutta ei löytynyt.

JURMALA

Lauantaina tehtiin päiväretki Jurmalaan, sen kesäkaupunki-statuksesta huolimatta. Toisaalta olin meilin poissaoloviestiinkin kirjoittanut, että rantalomalla Riikassa, joten täytyihän se toteuttaa. Ranta oli kaunis, mutta kylmä (ihan kuin minäkin). Luultavasti mukavampi ja eloisampi kesällä (ihan kuin minäkin), joten päätimme palata kesällä.

En tiedä minkä kokoinen keskusta todellisuudessa oli, mutta me kävelimme yhtä katua. Joka oli söpö, pitsihuviloin ja puutaloin reunustettu. Ja onneksi aika tyhjä – jotain hyötyä tulla rantalomalle seaongin ulkopuolella.

Käytiin muutamassa antiikkikaupassa, joista yksi oli yhtään liioittelematta niin täynnä, että sisään piti hiipiä poikittain piirongin ja taulupinon välistä. Sisällä meni tavararöykkiöiden keskellä kolmenkymmenen sentin levyisiä polkuja, joita kulkien pystyi katsomaan tavaroita. Tai olisi pystynyt, jos ei olisi tarvinnut pitää katsetta tiukasti maassa, välttääkseen osumasta johonkin. Kaaos-kaupasta ei sattuneesta syystä tullut ostettua mitään, eikä kyllä muualtakaan, vaikka löytyikin söpöjä asioita.

Pysähdyttiin sen pääkadun varrelle lounaalle, tavoitteena sushi, mutta sushipaikkojen ollessa kiinni, mikä tahansa mistä saa jotain vegaanista. Ainoat hyvät asiat siinä paikassa oli tuo bisse ja kaverin söpöt teevermeet. Ruoka oli kaikilla enemmän tai vähemmän pahaa, mutta toisaalta niin noissa pääkadun paikoissa yleensä on. Onneksi raflassa oli asioimassa myös megasöpö kultainen noutaja, se kompensoi.

Viimeiseksi ennen kotiin lähtöä mentiin kävelylle johonkin metsään, jota kutsuttiin puistoksi ja joka muistutti hautausmaata. Ilman hautoja. Sieltä löytyi myös torni, sellainen metalliriteliköistä kasattu, korkea ja huojuva, jossa joka askelmalla näet maahan. Oli ihan kamalat kuusisataa porrasta kiivetä ja puolitoista minuuttia huipulla. Mutta tuli kivoja kuvia.

Kaikkiaan aivan hyvä reissu.

VIIKON ARKIKUVA 47/52

Tämä viikko oli alkuun hyvä, mutta rankka ja loppuun parempi, mutta rankka. Torstaina aamupäivästä pistin meiliin out of officet tulille, pakkasin ja iltapäivästä lähdettiin kavereiden kanssa Riikaan loppuviikoksi. Pariskuntalomalle. Tai siis kaksi pariskuntaa ja minä. Oma puolikkaani jäi kotiin viettämään isä-poika-laatuaikaa. Tai mitä ikinä.

Muutamien vuosien kokemuksella olen todennut marraskuun hyväksi reissukuukaudeksi. Syksy on niin pirun pitkä ja vähälomainen, että edes pieni ekstravapaa tekee hyvää. Ja koska marraskuussa on käytännöllisesti katsoen kaikkialla pimeää ja kylmää (ainakin kaikkialla minne kehtaa matkustaa viikonlopuksi), ei lopulta ole niin väliä minne menee. Pääasia, että menee.

MARRASKUU TUNTUU

Se on pimeitä aamuja ja pimeitä iltoja, joiden välissä on myös pimeää. Se on seisomista kylmässä sateessa, odottaen myöhässä olevaa kulkuvälinettä. Se on ytimiin mennyttä kylmyyttä, joka hiljalleen alkaa sulaa, kun vihdoin pääsee kotiin ja vaihtaa villasukat jalkaan.

Se on lohdullista taivallusta kaduilla, helpotusta ettei haittaa vaikka miten väsyneeltä näyttäisi – kukaan ei näe sinua. Se on siristyviä silmiä metron loisteputkien alla, kauppakeskusten kirkkaita valoja, kuulutuksia ja hälinää. Liikaa kaikkea; ihmisiä, ääniä, valoja, varjoja. Liian vähän unta ja d-vitamiinia.

Se on ajantajun katoamista, päivien rullaamista koska vuorokauden vaihtumista ei huomaa muusta, kuin että välillä nukkuu ja välillä ei. Se on iloa kaikesta, mistä mahdollista on sitä ottaa. Tsemppiviestejä, vastaamattomia viestejä. Koska melkein kaikki menee ohi.

Silti se on myös jotain mitä myöhemmin muistelee, jotain mistä leviää lämpö sisälle. Se on oma maailmansa, jonka ulkopuolelle voi jättää kaiken muun. Kaksi päivää mustan meren keskellä, pukeutuneena leijonaksi tai yksisarviseksi, tai mitä teema milloinkin vaati. Se on istumista pubissa, jonka nimi on Vihreä Hirvi, ja naurua ja keskustelua vailla tarkoitusta tai päämäärää, koska enempään ei pysty. Se on aamuseiskalta tihkusateessa juna-asemalla junan odottamista, kun vatsassa lepattaa ja orastava rakkaus saa samaan aikaan kikattamaan ja käpertymään pelosta kasaan.

Omasta mielestäni marraskuu on mainettaan parempi. Se on omanlaisensa, ehdottomasti, mutta ainakin se saa tuntemaan.

VIIKON ARKIKUVA 46/52

Lauantaina menin viettämään päivää ystävän ja kummijäbäni luokse. Meillä aikuisilla oli suunnitelmissa ottaa rennosti ja vaihtaa kuulumisia, lapsella oli suunnitelmissa pelata Pokemonia kanssani. Raidiin olisi kuulemma pitänyt lähteä.

Koska ulkona oli kylmä ja lapsella kavereita pihapiirissä, luistin ulos lähtemisen käyttämättä Remote Raid Passin. Jonka hinta inflaation myötä on muutes noussut, ja nykyisin yksi remote passi maksaa jo 195 pokerahaa. Sanoin kummipojalle, että meitä pitää olla raidissa kahdeksan, jotta voidaan voittaa. Mua ei uskottu, tietenkään – meitä oli kolme. Ja niin hakkasin sormet verillä puhelinta 300 sekuntia, uhrasin 12 pokemonia ja menetin sen passin. Jonka hinta on inflaation myötä noussut. Mitä sitä ei tekisi kummilapsen takia.

Toisaalta kuulin myös miten hän eteisessä kertoi kavereille, että ”mun kummitäti on kylässä ja sillä on KOLME Charizardia”, johon kaverit kuorossa vastasi ihaillen jotta ”oooh!”. Että seuraavan kerran, kun tulee olo etten ole elämässä mitään saavuttanut, niin muistelen tätä.