6 x HYVÄNMIELENJUTUT

Mood ring. Mulla oli lapsena tällainen ja olin revetä liitoksistani kun löysin sormuksen yhdestä second hand -kaupasta! Yllättävän moni epäili sen olevan enimmäkseen musta, mutta todellisuudessa suosituin väri on ollut vihreä, eli romanttinen, tyyni. Sormus saattaa olla rikki.

Päästiin kaverin kanssa matkalle Tallinnaan. Ja nimenomaan päästiin, koska matkalle oltiin alkujaan lähdössä vuosi sitten. Kierrettiin Fotografiska-museo ja valittiin lounaspaikka sen perusteella, että netissä luki sieltä löytyvän kissa-cappucinoja. Ja sieltä löytyi! Palvelu oli omituista ja tylyä, mutta kisut korvasi kaiken.

Sen tuhannennen takatalven loputtua, ja auringon ja plus-asteiden ryömittyä esiin, päätettiin poikaystävän kanssa lähteä metsäretkelle Maunulan majalle. Keitettiin kahvit termariin ja haettiin pullat kaupasta (koska ei tiedetty, että majan kahviosta saa vegaanista pullaa). Lopulta kotiin unohtui sekä pullat että toinen kahvikuppi. Enkä sitten viitsitty ostaa sitä vegaanista pullaa, koska ”kotona on”. Kahvin pystyi hyvin juoda samasta kupista vuorotellen siemaillen.

Oulun Radissonista saa aamupalalla vegaanisia croissanteja. Ja vegaanisia pannukakkuja. En ikinä tule ymmärtämään maailman nurinkurisuutta – miten keskellä Helsinkiä sijaitsevassa hotellissa löytää leivän päälle hädin tuskin vegejuustoa, mutta menepä Ouluun, Rovaniemelle tai Kemiin, ja vastassa on täydellisiä vegaanikattauksia.

Kävin kynsihuollossa ihan muina tyttöinä ja lähestyvän vapun kunniaksi otin kunnon blingit glitterikynnet. Vaaleanpunaiset! Kynsihuollon jälkeen mentiin kaverin kanssa vielö kahville ja bagelille, ja todettiin jotta tästä pitäisi tehdä tapa.

Mooses sitruunapellolla, auringon lämmössä. Ostin hiljattain uudet lakanat, sitruunaiset, koska vanhoissa alkoi olla enemmän reikää kuin kangasta. En tiennyt tarvitsevani makkariin keltaista väriä, ennenkuin iskin lakanat sänkyyn ja aurinko alkoi paistaa. Mooses toki sopii kaikille pinnoille, mutta erityisen hyvältä hän näyttää sitruunapellolla.

ARKIKUVA 17/52

Vietin puolet työviikosta Oulussa ja puolet siitä reissusta vietin sormeani kylvettäen. Homman nimi oli kynsivallintulehdus. En ole ennen kokenut, joten tiistaina kun aloin ihmetellä miksi keskisormen pää on kipeä kuin mikä, en olisi uskonut mihin tämä vielä eskaloituu.

Keskiviikkona huomasin sormen pään turvonneen ja kynnen alue oli niin kosketusarka, että oikeasti vähän ulvahdin sen ottaessa pientäkin osumaa. En ole ennen tajunnut miten paljon keskisormi onkaan kosketuksissa kaikkeen. Päätin odottaa vielä seuraavaan päivään ja jos ei ole helpottanut, menen lääkäriin.

Torstaina sormi ei tosiaan ollut paremmassa kunnossa. Melkeinpä päinvastoin, sillä kynnen viereinen iho oli alkanut hieman vihertää. Googlasin oireet ja päättelin kärsiväni kynsivallintulehduksesta. Reissun viralliseen ohjelmaan onneksi kuului tutustumiskierros sairaalaan, mutta harmillisesti se ei ollut vielä auki, eli en saanut apua. Kysyin ensiapua sairaanhoitaja-serkkuseltani, joka vahvisti diagnoosin ja sanoi, että apteekista voi hakea reseptivapaata lääkettä. Kuitenkin kynsivallissa saattaa olla mätää, joka pitää poistaa ja sitä varten olisi hyvä mennä ammattilaiselle. Samalla serkkunen harmitteli, että olin Oulussa — muutoin olisi tehnyt sen itse. Harmitteli itseasiassa pariinkin kertaan. Rakkaudesta lajiin ja niin poispäin.

Näillä puhein menin (käytössä olevaan) lääkärikeskukseen, sain mädät ulos (hyi), laastarin sormeen ja reseptin antibioottivoiteeseen. Kylvettelin sormea joka välissä, mutta kipu jatkui koko torstain ja hellitti vasta perjantai-iltana.

Jäipähän tästäkin reissusta tarinoita kerrottavaksi jälkipolville.

ARKIKUVA 16/52

Tää viikko meni yhtä päivää lukuunottamatta kotitoimistolla. Eli keittiönpöydän ääressä ja välillä sohvalla. Tämä on hyvin harvinaista minulle, mutta toisinaan kotiin jääminen on käytännöllisempää. Etenkin jos koko päivä menee anyway Teamsissa.

Kotitoimistossa on toki sekin hyvä puoli, että voi huoletta olla treenipökät ja villasukat jalassa, kunhan vyötäröstä ylöspäin on kaikki mintissä. Pidän jokseenkin hullutteluna ajatustakin, että kotona joku pitäisi farkkuja jalassa ellei ole ihan pakko, mutta pää kyllä kaipaa poistumista kotoolta. Mikään määrä meikkiä tai freesiytymistä ei oikein auta, jos jään kotiin työskentelemään, vaan olo on nuhjuinen ja vetämätön.

Onneksi on kuitenkin Harry Potter -kahvikuppi, jonka serkkunen antoi joululahjaksi 2017. Siinä vasta on potkua.

KOLME ASIAA

Kaivoin alkuviikosta kesäfarkut kaapista ja sain töissä kehuja värikkäästä vaatetuksesta. Koska pyrin puhumaan aina totta, kerroin mustien farkkujen olevan pesussa. Mutta tulipa keväinen olo farkun väreissä kulkemisesta, vaikka ilma olikin kylmä kuin mikä, kuten se taitaa olla vielä jonkin aikaa.

Tein tiistaina lounasta ja kaikkien odotusten vastaisesti poikaystävä ilmoitti kyseisen ruoan olevan hänen suosikkiaan. Kyseessä on viidentoista minuutin erittäin helppo JA improvisoitu nuudelipannu. Yksinkertaisuudessaan keitin pannulla vedessä soijasuikaleita, murskasin sekaan pari (eli kuusi) valkosipulin kynttä ja mausteita. Kun vesi oli imeytynyt lisäsin pannulle parsakaalta, edamamepapuja ja lisää vettä. Seuraavaksi sekaan nuudelit. Kun tämäkin vesi oli imeytynyt, paistelin vielä pari minuuttia, maustoin soijakastikkeella ja kävin kimppuun. Sitä ei päältäpäin uskoisi millainen luova keittiönero sisälläni asuu.

Siskokarhu toi Englannista tuliaisksi sikäläisiä vegaanisia suklaapatukoita. Epäilen tämän olleen taktikointia, jolla saada huonekasvinsa kivuttomasti takaisin. Toi vieläpä tulisiaset mustavalkoraidallisessa paperipussissa, tietäen miten minä tykkään raidoista. Hmm… Kuitenkin, suklaat on olleet ihan mielettömän hyviä ja en voi kuin miettiä miksei Suomessa valmisteta tällaisia. Tai edes myydä. Tai miksei kukaan kerto mistä näitä voi tilata!!! Ekstrapojot siitä, miten kääre sopi kynsiini.

ARKIKUVA 15/52

Jos haluaa realismia, miltä naamani useimmiten näyttää Mooseksen perspektiivistä, niin tältä. Sunnuntai meni väsyneissä tunnelmissa, mutta lievissä rakkauspöllyissä edellispäivän häiden jälkeen. Parasta.

Iltasella lähdin häiritsemään tuoreen hääparin rauhaa ja hain kamani heidän luotaan. Muunmuassa kamerani, jolla olin edellispäivänä epävirallisesti kuvannut hääparin ja juhlavieraat. Kuvia löytyi yhteensä 1206 kappaletta ja nyt jännityksellä odotan, kauan menee ennenkuin saan kuvat käsiteltyä. Edellisen kerran kuvasin kaverin häät syksyllä 2022 ja sain kuvat toimitettua heille noin kaksi kuukautta sitten. Häpeän määrä on vakio.