Vähän innostuin kuvamäärän kanssa, mutta ehkä näistä on iloa. Vajaa neljä päivää Riikassa päätti mukavasti marraskuun. Sen aikana tuli talvi. Valoisan ajan lyhyydestä, lumi- ja vesimyrskyistä ja ajoittaisesta kylmyydestä huolimatta meillä oli hyvä reissu.
RIIKA
Riika yläilmoista, kirkon tornista. En ole varma mikä kirkko se oli, mutta torninsa oli korkealla. Tornin pääsylippu maksoi 9 latvian rahaa ja samalla lipulla pääsi myös kirkkoon. Me istahdimme penkille siksi aikaa, kun venattiin taksien tuloa. Ja ehdin siinä myös valloittaa yhden Poke-gymin, mikä ei ehkä olisi ulkona onnistunut, siellä nimittäin oli kylmä.
Perjantaina löydettiin illallisen jälkeen sattumalta cocktail-baari, joka osoittautui superkivaksi. Jos matka olisi kestänyt yhtään pidempään, oltaisiin varmasti palattu.
Otin tämän kuvan, koska siili ja martini-lasi, mutta myöhemmin kuulin, että tässä baarissa tapasi joku merkittävä historiallinen henkilö istuskella tuopin äärellä. En nyt vain enää muista kuka. Mutta kattokaa nyt tota siiltä! ❤
Kohtasin ankeuttajan.
Yritin bongata Wine & Flowersia sekä Cats & Flowersia täydentämään sitä kolmatta, Wine & Catsia, mutta ei löytynyt.
JURMALA
Lauantaina tehtiin päiväretki Jurmalaan, sen kesäkaupunki-statuksesta huolimatta. Toisaalta olin meilin poissaoloviestiinkin kirjoittanut, että rantalomalla Riikassa, joten täytyihän se toteuttaa. Ranta oli kaunis, mutta kylmä (ihan kuin minäkin). Luultavasti mukavampi ja eloisampi kesällä (ihan kuin minäkin), joten päätimme palata kesällä.
En tiedä minkä kokoinen keskusta todellisuudessa oli, mutta me kävelimme yhtä katua. Joka oli söpö, pitsihuviloin ja puutaloin reunustettu. Ja onneksi aika tyhjä – jotain hyötyä tulla rantalomalle seaongin ulkopuolella.
Käytiin muutamassa antiikkikaupassa, joista yksi oli yhtään liioittelematta niin täynnä, että sisään piti hiipiä poikittain piirongin ja taulupinon välistä. Sisällä meni tavararöykkiöiden keskellä kolmenkymmenen sentin levyisiä polkuja, joita kulkien pystyi katsomaan tavaroita. Tai olisi pystynyt, jos ei olisi tarvinnut pitää katsetta tiukasti maassa, välttääkseen osumasta johonkin. Kaaos-kaupasta ei sattuneesta syystä tullut ostettua mitään, eikä kyllä muualtakaan, vaikka löytyikin söpöjä asioita.
Pysähdyttiin sen pääkadun varrelle lounaalle, tavoitteena sushi, mutta sushipaikkojen ollessa kiinni, mikä tahansa mistä saa jotain vegaanista. Ainoat hyvät asiat siinä paikassa oli tuo bisse ja kaverin söpöt teevermeet. Ruoka oli kaikilla enemmän tai vähemmän pahaa, mutta toisaalta niin noissa pääkadun paikoissa yleensä on. Onneksi raflassa oli asioimassa myös megasöpö kultainen noutaja, se kompensoi.
Viimeiseksi ennen kotiin lähtöä mentiin kävelylle johonkin metsään, jota kutsuttiin puistoksi ja joka muistutti hautausmaata. Ilman hautoja. Sieltä löytyi myös torni, sellainen metalliriteliköistä kasattu, korkea ja huojuva, jossa joka askelmalla näet maahan. Oli ihan kamalat kuusisataa porrasta kiivetä ja puolitoista minuuttia huipulla. Mutta tuli kivoja kuvia.
Kaikkiaan aivan hyvä reissu.
Mantu 