Vietin puolet työviikosta Oulussa ja puolet siitä reissusta vietin sormeani kylvettäen. Homman nimi oli kynsivallintulehdus. En ole ennen kokenut, joten tiistaina kun aloin ihmetellä miksi keskisormen pää on kipeä kuin mikä, en olisi uskonut mihin tämä vielä eskaloituu.
Keskiviikkona huomasin sormen pään turvonneen ja kynnen alue oli niin kosketusarka, että oikeasti vähän ulvahdin sen ottaessa pientäkin osumaa. En ole ennen tajunnut miten paljon keskisormi onkaan kosketuksissa kaikkeen. Päätin odottaa vielä seuraavaan päivään ja jos ei ole helpottanut, menen lääkäriin.
Torstaina sormi ei tosiaan ollut paremmassa kunnossa. Melkeinpä päinvastoin, sillä kynnen viereinen iho oli alkanut hieman vihertää. Googlasin oireet ja päättelin kärsiväni kynsivallintulehduksesta. Reissun viralliseen ohjelmaan onneksi kuului tutustumiskierros sairaalaan, mutta harmillisesti se ei ollut vielä auki, eli en saanut apua. Kysyin ensiapua sairaanhoitaja-serkkuseltani, joka vahvisti diagnoosin ja sanoi, että apteekista voi hakea reseptivapaata lääkettä. Kuitenkin kynsivallissa saattaa olla mätää, joka pitää poistaa ja sitä varten olisi hyvä mennä ammattilaiselle. Samalla serkkunen harmitteli, että olin Oulussa — muutoin olisi tehnyt sen itse. Harmitteli itseasiassa pariinkin kertaan. Rakkaudesta lajiin ja niin poispäin.
Näillä puhein menin (käytössä olevaan) lääkärikeskukseen, sain mädät ulos (hyi), laastarin sormeen ja reseptin antibioottivoiteeseen. Kylvettelin sormea joka välissä, mutta kipu jatkui koko torstain ja hellitti vasta perjantai-iltana.
Jäipähän tästäkin reissusta tarinoita kerrottavaksi jälkipolville.
Mantu 